Hulvattomia roolirunoja räväkästi kuvitettuna

Silja Sillanpää valloittaa vaihteeksi hullunkurisista tilanteista kertovilla riimirunoilla ja osuu ytimekkyydessä välillä naulan kantaan. Toisinaan ilmaisu on löysää ja puheenomaista, jopa tavanomaista. Monet riimeistä, kuten ”papin / napin”, ”uuni / duuni”, ”apinan / kapinan” ja ”koittaa / soittaa” ovat vähän löysiä. Toisaalta sanasto on hulvatonta ja erikoista.
Kirjan supervoimana on todella monipuolinen, erilaisten sanataiteellisten tekstien esittely. Kirjasta löytyy esimerkiksi listarunoa, laulun sanoja, ohjeita, työhaastattelu, sanomalehden etusivuja, loitsuja sarjakuva. Kielen tarkka ilmaisu tulee parhaiten esille nimistössä sekä lyhyissä kehotuksissa, jotka jaksottavat teosta otsikkomaisesti, kuten: ”Lue sanomalehtiä! Voit rosvon edelle ehtiä” tai ” Anteeksi että vaivaan, mutta tarkastitko jo taivaan?” Kehotukset kutkuttavat mielikuvitusta mukavasti. Kielellisesti erityisen herkullinen runo on ”Paatiton piraatti”, jossa piraatti nakertaa veneen porkkanasta. Siinä on samankaltaista ilottelua kuin Kirsi Kunnaksen tuotannossa.
Silja Sillanpää on luonut monia riemastuttavia hahmoja, esimerkiksi Saniteettisankari, Turbo-Blurb, Mahtimuskeli, Toh-Veli ja Klaus Pikakelaus, jotka innostavat lapsia myös omien hahmojen keksimiseen.
Haluan ehdottomasti päästä sanataideryhmissä
testaamaan, miten lapset ottavat vastaan esimerkiksi koulukuraattorin dramatisoidun työhaastattelun. Työn haussa ovat koulukurlaattori, keittäjä, koulukuravaatturi ja traktori, joista kukaan ei kuitenkaan saa paikkaa. Runokirjan kantamaa iloa kannattaa jakaa ja pyytää lapsia listaamaan kirjan hahmogalleriaa miettien, kuka onkaan pahis ja kuka hyvis.
Mari Ahokoivun kuvitus on villin iloista ja vauhdikasta. Erikokoiset elementit tukevat tekstilajien monipuolisuutta, ja kuvituksen hahmot ovat melkein koko ajan liikkeessä, täyttämässä sivuja koollaan tai runsaudellaan, sekä ylipäätään villin iloisella liikkeellään läpi sivujen.
Mia Lempinen