Hullunkurisia satuja ja runoja

Kirjailijan syntymän satavuotisjuhlavuoden kunniaksi koottu kokoelma sisältää satuja ja runoja, jotka on poimittu vuosina 1948–1992 ilmestyneistä julkaisuista. Sadut ja runot on jaoteltu kokoelmaan vuorotellen, mikä rytmittää lukukokemusta mukavasti, vaikka kokoelmaa ei olekaan tarkoitus ahmaista kerralla. Tekstit sopivat parhaiten pieniin satuhetkiin.

Lapset ovat usein satujen ja runojen pääosassa. Saduissa on kummia, absurdejakin piirteitä ja aavistuksia nonsensestä. Häivähdys ironiaa kruunaa kokonaisuuden, kuten sadussa tuhatjalkaisesta, jolla onkin 1001 jalkaa tai sadussa tytöstä, jonka nimen kaikki ovat unohtaneet. Pienet epäoikeudenmukaisuudet saavat aina väistyä, kun omituisille ongelmille löytyy vielä omituisempi ratkaisu.

Kurenniemi esitteli aikoinaan satuihanteen, johon kuuluivat rohkeat ja hieman omapäisetkin lapset. Saduissa lapset tulevat toimeen varsin itsenäisesti ja elävät omassa maailmassaan, usein jopa aikuisia menestyksekkäämmin. Hullunkurisuus ja lapsekas metkuilu takaavat edelleen satujen suosion.

Joissain teksteissä näkyy myös aiempien lastenkirjailijoiden perintö. Vattumadon talosta kertovassa runossa Kurenniemi jatkaa Topeliuksen Vattumadon tarinaa ja ”Rosvon tytär” -sadun voi nähdä kirjailijan omana versiona Astrid Lindgrenin lastenromaanille Ronja, ryövärintytär.

Runoissa yllättävät käänteet nyrjäyttävät usein koko runon idean päälaelleen. Myös kuvittaja Sanna Mander on onnistunut toteuttamaan kuvituksen virkistävän nurinkurisesti mutta tyylilleen uskollisena. Kuvitus päivittää tekstit hyvin nykypäivään.

Emmi Ketonen