Höyhentelyjä

Silva on 15-vuotias tyttö, jolla on huolehtivat vanhemmat, hyvä isäpuoli, hössöttävät isoäidit ja häiritsevät pikkuveljet. On myös ystävä Jemina, joka vie hyväluontoista Silvaa huonoille teille ja ennen kaikkea shoppailemaan ilman että olisi aikomuskaan maksaa ostoksia. Silvan omatunto kolkuttaa mutta hän on houkutuksille altis.

Sitten tapahtuu se onnettomuuksista pahin: siiderin siivittämänä ja Jeminan yllyttämänä Silva hyppää sillalta veteen. Vaikka tyttö selviääkin aivotärähdyksestä ja puolen vuorokauden tajuttomuudesta pelkällä säikähdyksellä, niin sitten häntä vasta tärähtäneenä aletaankin pitää, kun hän kertoo äidille ja Jeminalle saaneensa Koomassa kuolleilta viestejä näiden jälkeenjääneille vietäväksi. Myös Silva itse on tilanteesta hyvin hämmentynyt ja joutuu asian takia kavereidensa kiusaamaksi ja hylkäämäksi. Alkaa kirjan toinen vaihe, jossa liikutaan toden ja fantasian rajamailla ja lukijaa liki tuodaan yliluonnollisten kykyjen tunnot, uskoi niihin sitten tai ei. Ja nuorten maailmalle tyypillisesti ihastustakin on ilmassa.

Marja-Leena Tiainen on jälleen tarttunut rankkaan aiheeseen ja tällä kertaa uudenlaisella idealla. Ja vaikka ollaankin välillä kuoleman kielissä, en pitänyt kirjaa ahdistavana tai surullisena. Elämän ja toisen ihmisen arvon ymmärtäminen nousevat kirjan tärkeiksi teemoiksi. Kooman tuonpuoleiseen kutsuvat läheiset ovat tuttuja monille rakkaansa menettäneille, joiden uniin luokseen pyytäjät saapuvat. Mutta elävillä on vielä tehtävänsä.

Terhi Laitinen