Homma hoidettu, pisteet kotiin

Vaikka lapsen lääkärissäkäyntikirjoja on tehty maailman sivu, tarvitaan aina uusia, oman ajan kontekstiin sovitettuja kirjoja. Lapsen samaistumista helpottaa se, että kotia ja lääkärin vastaanottoa esittävät kuvat ovat hänelle tuttuja. Tiina Konttilan heleä kuvitus onnistuu tässä hyvin: hahmot ovat mukavia ja samalla informatiivisia.

Sairaanhoitaja, sittemmin somevaikuttajaksi ryhtynyt Salla Salmela kertoo Sinna-tytön lääkärikäynnin vaiheet korvatulehduksen oireitten ilmenemisestä kotiinpaluuseen. Jännittävästä tapahtumasta tehdään normaalia, jopa positiivisesti jännittävää. Sinna pääsee katsomaan toisen potilaan röntgenkuvausta ihan hetken mielijohteesta, mikä lupaa vähän liikoja siitä, miten terveyskeskuksessa on toivottavaa aikaansa viettää.

Bonuksena kirjassa ovat alkulehtien pohjapiirrokset terveysaseman eri kerroksista ja sankarikortit, jotka palkitsevat lapsen lääketieteelliset ponnistelut kokemuspistein. Ei mikään turha reissu siis, kun pöpötkin saadaan pois! Niistä puheen ollen, olisin kaivannut mieluummin bakteeri-sanaa, koska otoskoopista ja stetoskoopistakin puhutaan sujuvasti.

Minä menen lääkäriin pehmentää valmistautumista lääkärikäynnille kokemuksellisesti, mutta lasten tietokirjatasoa se ei tavoittele. Vaikka muutama lääkärin tutkimusväline esitelläänkin, kirjassa ei ole kaavakuvia korvan rakenteesta eikä muutakaan, mikä selittäisi, miksi välineet ovat sellaisia kuin ovat. Kuvakirjassa kaikki on niin myönteistä ja asianmukaista, että jälkimaku on hieman turta. Tällaiselta asennekirjalta ei dramaattisia juonenkäänteitä kannata odottaakaan, mutta jotain elämän makua olisin silti kaivannut: miltä Sinnasta vaikkapa tuntuu, kun hän huomaa tytön, joka itkee äidin sylissä laastari päässä? Sinnan kokemukseen ei liitetä sairauden vaivaa, odotuksen tuskastuttavuutta ja ihmispaljouden häiritsevyyttä. Tarkoitus on saada lapset pelotta lääkäriin, mutta oikeaan valmistautumiseen kuuluu myös mahdollisten vaikeuksien ennakointi.

Maria Ihonen