Hauraat rauhan versot

Elias-lastenromaaneista tunnettu Essi Kummu kuvaa uudessa lastenkirjassaan Ukrainan sotaa paenneen perheen alkutaivalta uudessa maassa. Minäkertojana on alakouluikäinen Zofia, joka totuttelee uuteen elämään lämpimän isän, sodan lannistaman isoäidin ja perheen aina iloisen koiran kanssa. Tyttö elää monella tapaa tavanomaista alakouluikäisen arkea. Luokan ikkunalaudalla kasvatetaan taimia viilipurkeissa. Kun koulutoverin kanssa syntyy riita, hänet estetään sosiaalisen median kanavissa.

Arkeen työntyy kuitenkin lapselle liian suuria kysymyksiä: Miksi isoäiti on nykyään aina vihainen? Jäikö entinen, iloinen isoäiti sittenkin Odessaan vievälle tielle? Versooko ihmisen rinnassa pelkkiä rikkaruohoja – vai voisiko niissä versoa myös rauhan alkuja?

Zofian selviytymiskeinoksi osoittautuvat turvallisten aikuisten tuki ja oman mielikuvituksen voima. Kouluavustaja puhuu hänen kanssaan samaa kieltä, monessakin mielessä. Piirustuspaperille hahmottuu vähitellen riitapukarista ystäväksi muuttuvan koulutoverin kuva.

Liisa Kallion kuvitus sijoittaa Zofian keskelle monikulttuurista koululuokkaa ja syvän huolensa keskelläkin vahvan perheen arkea. Kuvitus korostaa kasvojen ilmeitä. Erityisen onnistuneina mieleen jäävät isoäidin suruntäyteiset piirteet.

Kirjan aihevalinta ei ole helppo, ja se herättää vääjäämättä myös kysymyksiä. Kenen tarina kerrotaan, kenelle se kerrotaan ja kuka sen saa kertoa? Rauhan alkuja on joka tapauksessa herkkä ja monitasoinen kuvaus lapsen selviytymiskamppailusta. Läpi teoksen toistuva vihreiden taimien motiivi kasvaa vertauskuvaksi sodan koettelemasta lapsesta, joka muiden on opittava kohtaamaan oikein. ”Sellaiseen, mikä tarvitsee aikaa kasvaakseen vahvemmaksi, ei saa koskea.”

Silja Vuorikuru