Föörareita ja pysäkkipainijoita

tarinoita-ratikoista-kansi-496×600

Tarinoita ratikoista. Helsingin kaupunginmuseo:
tarinat Anna Finnilä, tietosivut Marjukka Sihvola & Suvi-Tuuli Waltari, piirroskuvitus Jonna Jylhä.
Graafinen suunnittelu Jonna Jylhä ja Tiia Javanainen / Purotie Design. Työryhmässä myös Jere Jäppinen ja Anne Törmä. Valokuvat ja esineet
Helsingin kaupunginmuseo. Into 2022. 61 s.

Olen aina pitänyt raitiovaunuista. Niinpä innostuin, kun sain lukea myös aikuisille sopivan lasten tietokirjan Tarinoita ratikoista. Sekin ilahdutti, että kirjan on julkaissut Helsingin kaupunginmuseo, josta on tullut jo monta hienoa lastenkirjaa, muun muassa Helsingin eläimistä ja arkeologiasta. Myös uusi teos sisältää sekä eloisia ajankuvia että nippelitietoa 1800-luvulta nykypäivään.
Kirjan tarinoissa kurkistetaan ratikoiden historiaan vuosina 1900, 1932, 1943, 1952, 1967 ja 1984. Aikaikkunoiden kautta tulee mukaan paitsi ratikkaliikenteen vaiheita myös aimo annos Helsingin ja Suomen historiaa. Hevosratikoista edetään sähköisiin vaunuihin ja nykyisiin matalalattia- ja nivelvaunuihin, ja tarinoissa kerrotaan mm., kuinka matkustajien oli pökättävä hevosvaunua ylämäessä, miten föörarit eli kuljettajat jännittivät sähköratikoita pikakoulutuksen jälkeen ja kuinka sota-ajan ruuhkissa erityiset pysäkkipainijat pitivät yllä järjestystä.
Eri aikojen arkea kuvataan sekä matkustajien että työntekijöiden näkökulmasta, lapsia unohtamatta. Vuonna 1900 Elias haaveilee valjaspojan pestistä, 1932 Veijo vie porttöörillä vanhemmilleen ruokaa työpaikalle, 1943 Rahime ja Ymar kuljettavat kangaspakkaa isänsä kaupasta, 1952 olympialaisiin tullut Otto pääsee Coca Colan makuun ja 80-luvulla päiväkotiryhmä matkustaa retkelle Korkeasaareen.
Lapset ovat vaikuttaneet myös kirjan sisältöön: he ovat saaneet esittää ajattomia tai tiettyyn ajanjaksoon liittyviä kysymyksiä, joihin annetaan vastauksia sanoin, piirroksin ja valokuvin aukeaman verran kerrallaan.
Jonna Jylhän taitetuin värein toteuttamassa kuvituksessa on hauskoja perspektiivejä, vauhtia ja huumoria. Pysäyttävin kuva on kuitenkin sota-ajan pimennetystä Helsingistä, jossa yksinäinen ratikka kulkee keskellä loputonta mustaa.
Kirja on lähes täydellinen paketti, mutta Helsingin karttaa jäin välillä kaipaamaan. Ja olisi muidenkin kaupunkiemme ratikoille voinut omistaa edes yhden tietolaatikon: Turussa oli raitiovaunuja vuosina 1890–1972, Viipurissa hypättiin ratikkaan 1912 ja Tampereelle on vastikään saatu raitiovaunuja. Kiivasta ratikkakeskustelua käydään parhaillaan ainakin Turussa, Vantaalla ja Oulussa.

Tuula Korolainen

Teostyyppi: /
Kustantaja:
Onnimanni-numero: