Fanittamisen voimaa

Sanni Ylimartimon esikoisteoksen nimi on kaunis ja myötäilee oivaltavasti kirjan sisältöä. Pimeässä hohtavat tähdet tarkoittavat paitsi konkreettisia tarratähtiä yläkouluikäisen Miran huoneen katossa, myös Miran fanittaman k-popryhmän jäseniä, jotka tuovat taianomaista tuiketta koulukiusatun tytön elämään.
Säeromaani kuvaa koskettavasti Miran kaksijakoista arkea. On yhtäältä koulutodellisuus, jossa pitkänhuiskeaa, mutta muuten keholtaan vielä kehittymätöntä tyttöä pilkataan armottomasti, ja toisaalta k-pop, johon voi uppoutua ja unohtaa kaiken muun.
Tarina käynnistyy, kun tavanomaisen ankean arjen lävistää huikea uutinen: Miran fanittama eteläkorealainen poikabändi on tulossa esiintymään Helsinkiin!
Keikalle pääsy ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Miran ylihuolehtivainen äiti pitää tyttöä liian nuorena, ja lippuihinkin tarvitaan rahaa. Lopulta reissu silti onnistuu ja faniyhteisöstä saatujen ystävien, Aadan ja Nellin, kanssa Mira kokee ikimuistoisen keikan.
Ylimartimo osoittaa teoksessaan hienosti, miten voimaannuttavaa ja merkityksellistä fanittaminen parhaimmillaan on. Faniyhteisö on tärkeä, mutta myös oikeaan hetkeen osuvilla idolin sanoilla voi olla valtava vaikutus. Mira esimerkiksi rohkaistuu ryhmän laulajan välispiikistä, jossa tämä kannustaa kaikkia voittamaan pelkonsa ja näyttämään tunteensa. Parikin asiaa Miran elämässä nytkähtää eteenpäin.
Niukkatekstiseen romaaniin onkin tiivistynyt valtava määrä pakahduttavia, suuria tunteita. Ne välittyvät tekstistä erinomaisesti ja täysin ilman imelyyttä. Lukija pääsee sukeltamaan keskelle sekä tuskaa että autuutta.
Tiivis säeromaanin muoto, jossa jokaisella sanalla, välimerkillä ja sisennyksellä on merkitystä, sopii erinomaisesti yksittäisiin hetkiin ja tunnelmiin keskittyvään tarinaan. Kieli soljuu kauniisti, välillä arkisemmin, toisinaan enemmän runoa muistuttaen. Tarinan seuraaminen ei silti ole hankalaa, ja sanojen taakse ja rivien väleihin piilotetut maailmat avautuvat ilman ponnistelua.

Marjo Jääskä