Energinen täysosuma

On melkoinen kirjailijataidon ja asiaosaamisen näyte liittää härvelimaailmaan kiinnostavia ydinasioita energian eri muodoista ja virtauksesta organisaatiotasolta toiselle. Samalla 6–9-vuotiaille suunnattuun teokseen on ujutettu virikkeitä myös aikuiselle.

Pikkuötökät heräävät puutarhassa kevään lämpöön ja ihmettelevät puuhun juuttunutta härveliä. Se pitää saada hallitusti alas, ja kohta ollaan matkalla kaupunkiin tarvikeostoksille.

Energian häilyvää käsitettä hämmennellään vihreässä luonnossa, automatkalla ja kaupungissa – havainnoiden ja johtopäätöksiä tehden. Joka puolella tuntuu olevan energiaa ja se myös muuttaa yhtenään muotoaan; esimerkiksi kasvien yhteyttämisprosessia kuvataan napakasti ja oleellisin käsittein.

Aukeamien tarinaan on upotettu toimintaideoita. Piirrokset ohjaavat katapultin ja puhallusputken rakentamiseen, muutamat niistä vihjaavat jännistä kokeista ja reaktioista, ja joissakin kannustetaan keskustelemaan energiankulutuksesta. Teksti leikittelee homonyymien väärinkäsityksillä ja inspiroi keksimään vastaavia.

Mari Luoma piirtää pelkistetysti isoja asioita kuten veden kiertoa maapallolla ja voimalan rakenteita. Näennäisesti yksinkertaiset kuvat sisältävät vahvoja merkityksiä, esimerkiksi vihreän omenan mato ja paristoupotus kertovat energian muodonmuutoksista.

Näkökulmat kuplivat, ja niiden kautta myös koukkaillaan kognitiiviselta tasolta toiselle: kirja on samaan aikaan lasten satu, alakoululaisten tiedonlähde ja vanhempien ideakirja – ajatusmaailmat sekoittuvat dynaamiseksi vuorovaikutusrakennelmaksi. Pienimpiä puhutellaan ötököitä ihmetellen, ja kohta jo touhutaan puron vesirattaan parissa alakoululaisen tapaan. Aikuinen sieppaa tietosisällöstä käsitteitä ja toimintaperiaatteita sekä hoksaa pitkin kirjaa kehkeytyvän tehtäväidean, mikä voi innostaa käymään rautakaupassa. Näin kirja tarjoaa myös vanhemmille rutkasti ideoita puuhailuun yhdessä lasten kanssa.

Kirja on neljäs lasten tietokirja sarjassa, jota on ideoitu Helsingin yliopiston Tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Jukka Laajarinne osaa tuoda mutkikkaan luonnontieteellisen käsitteen osaksi arkea ja esittää sen oleellisia piirteitä, viistosti kokeisiin usuttaen. Tällaisen kudelman rakentaminen edellyttää syvällistä osaamista ja tajua lapsen kognitiivisesta kapasiteetista. Laajarinne ei selitä kaikkea puhki, ja juuri se saa lukijan levottomaksi: mitä mahtoi jäädä huomaamatta, mitähän se härveli oikein symboloi, ja entäs ne mehun energiaväitteet? Lukija saa laittaa omat aivonsa töihin.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta