Elämysretki Suomen luontoon

Suomalainen kansanperinne, myyttiset olennot ja uskomukset ovat kiinnostaneet viime vuosina useita lapsille kirjoittavia tekijöitä  (Mervi Koski, Marjut Hjelt, Kirsti Mäkinen, Ritva Toivola, Eija Timonen).

Marjatta Levannon uutuus poikkeaa yhtenäisen fiktiivisen tarinansa takia tekijän aiemmista taidekasvatukseen liittyvistä lasten tietokirjoista. Pajun, pihlajan ja vaivaiskoivun puunhaltijat tutustuttavat lukijan Väinämöisen johdolla suomalaisen metsän mystiikkaan.

Tutkimusmatkan aikana tullaan tutuiksi myyttisten olentojen kuten menninkäisten, näkkien, kummitusten, tonttujen, jättiläisten  ja staalojen kanssa. Levanto yltyy – runollisen pihlajan haltijan alter egona – jopa välillä runonkin punojaksi. Vaivaiskoivun haltija on sitä vastoin ihastunut erilaisiin arvoituksiin – sen valikoimasta löytyy sekä vanhan kansan arvoituksia että koululaisvitsejä. Pajun haltija taas on hyvin tunteellinen. Väinämöinen toimii retken johtajana, joka nivoo välillä kokonaisuuksia yhteen ja toppuuttelee tarvittaessa myös puunhaltijoiden välistä sanaharkkaa.

Metsän pieni kansa tyydyttää myös aikuisen tiedonjanoa. Enpä ole ennen kuullutkaan jouluhiisistä tai kuun haltijoista – rahkoista ja kapeista – joista viimeksi mainittujen kerrotaan napostelevan kuuta pala palalta  ja ripottelevan sitten palaset tähdiksi taivaalle.

Suvereenilla asiantuntemuksellaan Marjatta Levanto on valinnut Kansallisgallerian kokoelmista eri aikakausien taiteilijoiden tulkintoja suomalaisesta maisemasta. Mukana on ilahduttavan paljon valokuvia. Anni Leppälän, Susanna Majurin,  Pentti Sammallahden, Stefan Bremerin, Jouko Lehtolan ja  Jorma Purasen taidevalokuvat toimivat mainiona vastinparina tutummille maalaustaiteen mestareille (esim. Magnus ja Ferdinand von Wright, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt Hugo Simberg, Werner Holmberg), jotka taas seurustelevat hauskasti nykytaiteen tulkkien, esim. Sirpa Alalääkkölän ja Samuli Heimosen, kanssa. Taidegrafiikan puolelta on niin ikään poimittu  monipuolinen valikoima (Outi Heiskanen, Esa Riippa, Väinö Rouvinen, Juhani Linnovaara) ilmentämään suomalaisen luonnon monimuotoisuutta.

Kirjan kansikuvaksi on nostettu Torsten Wasastjernan vähän tunnettu ja tavattoman viehättävä maalaus Sadun prinsessa vuodelta 1898.

Taideteosten rinnalla teoksessa seikkailevat Marjatta Levannon aiemmistakin taidekasvatuskirjoista tuttuun tapaan Julia Vuoren veikeät ja ällistyttävän eloisat puunhaltijahahmot sekä muu metsän pikkuväki. Erityisesti sivun 45 pienet, hentoisia raajojaan loukanneet hyönteiset sekä sivun 93 kuva käärmeiden kesteistä suorastaan vaativat, että Vuori lähitulevaisuudessa paneutuisi johonkin satukuvitukseen!

Kirjasta on tehty myös viimeisteltyä ulkoasua myöten identtinen selkokielinen versio.

Päivi Heikkilä-Halttunen