Elämän mansikkapaikkoja etsimässä

15-vuotias Anton, Kontulan kova kundi, herää sängyssään silmä turvoksissa, kuin jyrän alle jääneenä. Isosisko ja isä ovat huolesta sekaisin. Pojan huoneesta löytyy varastettua tavaraa ja D-niminen hämärähemmo velkoo Antonilta viittä sataa. Isä maksaa, mutta lähettää pojan Savoon veljensä maatilalle haistelemaan raikkaampia tuulia.

Mansikkapellon työ uuvuttaa Antonin nopeasti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ukrainalainen työnjohtaja moittii sekä hitaudesta että työn jäljestä. Aihepiiri on ajankohtaisempi kuin Tiainen kirjoittaessaan ehkä osasi aavistaakaan. Kuka kerää metsiemme ja peltojemme marjat? Moni nuori ja vanhempikin nykysuomalainen kokee Antonin tavoin pellolla kyykkimisen orjatyönä.

Anton löytää Savosta kuitenkin lapsuusmuistojen metsän ja laavun. Niihin hän tutustuttaa Alisan, karhuja pelkäävän kaupungin kasvatin. Suru yhdistää nuoret. Kun Alisa kertoo mummon kuolemasta Ukrainan pommituksissa, myös Anton paljastaa elämänsä taakan: äidin kuoleman aivosyöpään vain puoli vuotta aiemmin. Se sai hänet ajautumaan skeittailevan yläkoululaisen kaidalta polulta hasishuuruiselle lavealle tielle. Edes isovanhemmista ei ole tukea: äidin vanhemmat elävät eristyksissä Pietarissa ja isänäiti hoivakodissa lapsenlastaan tuntematta.

Marja-Leena Tiainen on monissa nuortenromaaneissaan käsitellyt maahanmuuttajina Suomeen tulleiden nuorten tuntoja. Nyt hän kuvaa Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia ukrainalaisiin ja venäläisiin nuoriin.

On kiinnostavaa lukea, miten suomalais-venäläinen poika, Anton, suhtautuu Ukrainan ja Venäjän konfliktiin. Entä kumman tytön kanssa Anton saa kokea haaveiden täyttymyksen ja suudella tätä selvin päin – Alisan vai kotikonnun intialaissyntyisen Uman? Jäin miettimään, antaako tapahtumien kulku realistista kuvaa huumenuoren palaamisesta normaalin elämän pariin. Eikö kuukausi ole liian lyhyt aika?

Tanssii hyttysten kanssa on selkokirja. Joistakin sanoista olisin kaivannut selityksiä, esimerkiksi ”puoliso eli vaimo”. Selkokirjassa tulisi myös pitää huolta siitä, että lause ei katkeaisi sivunvaihdon takia.

Terhi Tuhkanen-Markkula