Elämää ja eksotiikkaa

Jonnekin Joensuun oloiseen Ylävaaraan sijoittuu Esko-Pekka Tiitisen uusin nuortenromaani Neljän tuulen paita. Samojen seutujen samoissa teemoissa liikkuvat myös toisen pohjoissavolaissyntyisen kirjailijan Marja-Leena Tiaisen teokset.

Kaupunkiin odotetaan pakolaiskeskuksen uusia asukkaita, joita skinit ankarasti ja väkivaltaisestikin vastustavat. Kirjan päähenkilöiksi nousevat luokkatoverit: Lapista tullut Pekko rakastuu Damlaan, tummaan kauniiseen kurdityttöön. Paria yhdistää isän ikävä; Pekon isä on lähtenyt Libanoniin rauhanturvaajaksi, Damlan isä puolestaan on radikalisoitunut ja liittynyt vastarintajoukkoihin, eikä hänen kohtalostaan sen jälkeen ole mitään tietoa.

Esko-Pekka Tiitinen on tarttunut monella tapaa kirjallisessa puheessa mediaseksikkäisiin aiheisiin, lukuhaluttomiin ja -kyvyttömiin poikiin ja maahanmuuttajakysymykseen. Työttömän yksinhuoltajaäidin kohtalo tuo tarinaan myös omanlaistaan ulottuvuutta. Kirjailija vastaa haasteeseen erinomaisen onnistuneesti. Pekko ja Damla ovat uskottavia hyvän mielen hahmoja, joitten omat persoonat kukkivat rakkaudenroihusta huolimatta tai ehkä juuri siksi.

Aikuisten lempikin leiskuu ja tärkeäksi välittäjäksi nousee bookcrossaus, jonka äitinä toimii originelli kirjastovirkailija Oili. Tekstiä vailla oleva kirja saa Pekon runosuonen sykkimään.
Myös neljän tuulen paita kirjan nimenä on hieno parodinen viittaus Pekon pohjoiseen syntyperään. Sitä paitsi teos on oiva esimerkki siitä, että kirjan ei tarvitse olla paksu sisältääkseen paljon asiaa.

Terhi Laitinen