Eettinen ote ravintoon

Eino saa seitsemän vuotta täyttäessään enoltaan lahjaksi kummallisen otuksen. Pulla-niminen possu ei olekaan pelkkä lelu, vaan se osaa myös puhua, ja se kasvaa ja käyttäytyy kuin ihan oikea possu. Aluksi puhuva possu vaikuttaa Einosta pelottavalta, mutta vähitellen leppoisa ja viisas Pulla vie nuoren pojan sydämen. Possun kanssa ystävystyttyään Eino alkaa tämän innoittamana pohdiskella ruoan merkitystä. Einon parhaan kaverin Osmon isosisko Amalia on vegaani, ja myös Eino alkaa vähitellen kiinnostua kasvissyönnistä kuunneltuaan Amalian perusteluja sille, miksi tämä ei syö lihaa ollenkaan.

Lastenromaani Eino ja suuri possukysymys käsittelee ihmisravintoon liittyviä eettisiä kysymyksiä. Onko ihmisen välttämättä käytettävä ravinnokseen muita eläimiä? Entä onko se oikein? Valtakunnan vegaaniksikin tituleerattu esseisti Antti Nylén hyödyntää taitavaa retoriikkaa. Lukija saa myötäelää ja tehdä valintoja Einon rinnalla. Teos tarjoaa oivaltamisen paikkoja, joissa lukija voi itse käyttää omaa järkeään ja kokea oivaltamisen riemua. Tällä tavoin se opastaa lukijaansa kuin vaivihkaa kriittiseen ajatteluun ja yleisten ajatusmallien kyseenalaistamiseen, mikä on hyvin harvinaista lapsille suunnatuissa kirjoissa.

Einosta kasvaa kertomuksen aikana upea roolimalli alakouluikäiselle lapselle. Hän on ennakkoluuloton ja mieleltään avoin lapsi, joka ymmärtää ajatella itse, omilla aivoillaan, vaikka koulukaveri Osmo onkin syömisasioista hänen kanssaan eri mieltä.

Nylén on taitavasti välttynyt kirjoittamasta päähenkilöstä pikkuvanhaa tärkeilijää: Einon hahmo on myös sydämellisellä tavalla sympaattinen ja samastuttava, toisin sanoen – melko tavallinen lapsi.

Ilja Karsikkaan hauska kuvitus tukee kertomuksen rentoa ja vähän vitsikästä ilmettä. Kuvitus sitoo teoksen vahvasti nykypäivään. Eino esitetään selvästi 2010-luvun kaupunkilaislapsena, jolle tämänlaiset teemat ja kysymykset saattavatkin olla ajankohtaisempia kuin muille suomalaisille. Teoksen kohderyhmä on juuri oikea.

Emmi Ketonen