Arkea ja fantasiaa

Mervi Heikkilä hyödyntää lasten- ja nuortenkirjoissaan taitavasti myyttisiä aineksia ja muuta kansanperinnettä. Myös uudesta Jaan-sarjasta löytyy paljon satua ja magiaa.

Sarjan avausosassa Puhurin pikkukaupunkia uhkaa kummallinen, läpitunkematon sumu, joka sairastuttaa lähiöstöllä asuvia ihmisiä ja estää maaseudulta lähteneitä pakolaisia pääsemästä turvaan kaupunkiin. Sumuseinämän sisältä kuuluu myös pe­lot­tavaa karjuntaa. Jaan ryhtyy ystävänsä Titin kanssa selvittämään syytä sumuun ja nopeasti paljastuu, että ilmiö liittyy koiveltajiksi kutsuttujen paimentolaisten suureen tietäjään, Jäähampaaseen. Lapset lähtevät vaaroja uhmaten kohti Nara-vuorta, jonka luolassa Jäähampaan uskotaan nukkuvan.

Jatko-osassa Jaan ja Tit yrittävät pelastaa elämänhalunsa menettäneen ystävänsä Ivin hengen. Tehtävä on vaikea ja vaatii vierailua väsyneitä sielulintuja hoivaavan Höyheneukon luona. Slaavilaisen mytologian Baba Jagaa muistuttava noita asuu vaivalloisen ja vaarallisen taipaleen takana. Retkue kohtaa matkallaan esimerkiksi suonäkkejä, harmaahukkia ja Mustametsän kulkijoita nielaisevia puuttajia.

Mervi Heikkilä kietoo liukasliikkeiseen fantasiaseikkailuun luontevasti myös reaalimaailman ongelmia. Esimerkiksi Jäähampaassa käsitellään koulukiusaamista ja elinympäristön saastumisesta johtuvaa pakolaisuutta ja Höyheneukossa muun muassa uusperhekuvioita ja annetaan vaivihkaista päihdevalistusta. Puhurin torilla nimittäin kaupitellaan laitonta ainetta, sinistä unta, joka addiktoi ja jonka käyttäjä ”unohtaa syödä ja juoda ja haluaa vain maata ja uneksia”.

Polveilevan, mutta silti helposti seurattavan juonen lisäksi sarjan erityisenä ansiona on kekseliäästi luotu tarinamaailma: Heikkilä yhdistelee kiinnostavasti historiasta ja kansanperinteestä poimittuja asioita puhtaasta mielikuvituksesta ammennettuihin värikkäisiin yksityiskohtiin. Myös vironkieliset nimet, kuten Kuupäev ja Reet, sopivat kokonaisuuteen erinomaisesti.

Marjo Jääskä