Apua maan alle

Sari Peltoniemen Allmaan vaskitsa on Avaimen­kan­taja-trilogian toinen osa. Päähenkilökolmikko on sama, Miranda, Veera ja Olavi, mutta kun edellisessä osassa näkökulma oli eniten Mirandan, nyt keskeinen henkilö on Veera.

Veeran äiti on arkeologi ja hän on innosta ratkeamaisillaan, kun hän löytää Kielisen kylästä riimukiven. Hän haaveilee suurista kaivauksista ja maalailee kuvia Kieliseen ryntäävistä kiinnostuneitten turistien virroista. Muinaisviraston tutkija toteaa kuitenkin kiven merkityksettömäksi väärennökseksi, jota ei kannata tutkia sen enempää.  Äiti on pettynyt, mutta kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja jopa Veeran oma isä myhäilevät tyytyväisinä. Kielinen on aivan erityinen paikka, mutta sen erityisyydelle ei toivota julkisuutta. 

Lapset tietävät, että Kielisen kylässä on portteja maailmojen välillä ja että kylässä asuu avaimenkantaja, joka on unohtanut paljon siitä, mitä hän olisi aina pitänyt muistaa. Kun Allmaasta saapuu pieni vaskitsa pyytämään apua maailmansa asukkaille, joiden kyliin on hyökännyt joukko ilkeitä hiisiä, kyläyhdistys kokoaa apuretkikunnan. Käy kuitenkin ilmi, etteivät retkikunnan aikuiset mahdu ahtaasta käytävästä, joten matkaan lähtevät Miranda, Veera ja Olavi sekä kaksi pienikokoista aikuista, avaimenkantaja Mosse ja koulun rehtori. Mutta hiisien voittaminen viiden ihmisen voimin ei ole ihan helppoa. Monien jännittävien ja yllättävien käänteiden jälkeen päästään kuitenkin onnelliseen loppuun.

Trilogian ensimmäisen osan tavoin Allmaan vaskitsa yhdistää hienolla tavalla fantasiaa ja realismia. Lapsilla ei ole supervoimia eivätkä asiat ratkea pelkästään taikasauvaa heilauttamalla. Lopussakaan kaikki ikävät asiat muutu yhtäkkiä hyviksi eikä kaikki palaudu saman tien ennalleen, vaikka hiisistä päästäänkin eroon. Laura Haapamäen kuvitus täydentää hyvin tämänkin kirjan kerrontaa. Myös sarjan kolmas osa, Vettenporin simpukka, ilmestyy tämän vuoden aikana. 

Merja Leppälahti