Stefanie Tuurna: Maamaa. Otava 2025. 400 s.
Akira on suomalais-japanilainen lukiolainen, joka änkyttää niin pahasti, että hän ei käytännössä pysty puhumaan muille ihmisille. Itsekseen hän pystyy puhumaan paremmin, joten hän saa isältään nauhurin. Ehkä nauhurille puhuminen auttaa? Maamaa on siis eräänlainen äänitetty päiväkirja. Se havainnollistaa Akiran änkytyksen kaikessa vaikeudessaan, ja juuri siihen kiteytyy paljon Maamaan erinomaisuudesta.
Änkytys on aiheena melko harvinainen, enkä usko, että sitä on ainakaan suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty koskaan tällä tavoin. Tuurna kuvaa hienosti Akiran vaikeutta saada asioita sanottua, jumittumista tavuihin ja sanojen vaihtamista lennosta, kun oikeaa sanaa ei saa ulos. Samalla kirja on kuitenkin sillä tavoin sujuva, ettei lukeminen ole liian työlästä. Hyvää tasapainoa on epäilemättä saanut hakea, mutta hyvin se on löytynyt. Lopputulos muistuttaa säeromaania, joten Maamaa on tuntuvasti 400 sivuaan kepeämpi teos.
Kirjan juoni kietoutuu Akiran yksinäisyyden ja koulukiusaamisen ympärille. Änkytys eristää Akiran koulukavereista, opettajat eivät ihan ymmärrä puhumatonta poikaa eikä kotonakaan ole sen helpompaa. Vanhemmat ovat eronneet ja Akira asuu japanilaisen isänsä kanssa. Mietin, onko tämä itsenäisyys syy sille, miksi Akira on kirjassa lukiolainen. Raju koulukiusaaminen ja tunneilla häiriköiminen tuntuu enemmän yläkoululta, ja lukiessa oli paikoin vaikea muistaa, että kirja tapahtuu lukiossa.
Koulumaailman arkisuuden kuvauksen oheen Tuurna on tuonut tarinaan yliluonnollisia elementtejä, jotka nojaavat vahvasti Akiran japanilaiseen taustaan. Akira uskoo olevansa aaveen riivaama ja näkee kirjan alussa painajaisen, jossa saa kuulla kuolevansa 12 päivän päästä. Tämä enne tuo kirjaan oman painostavan tunnelmansa, joka koukuttaa lukemaan. Maamaa on erinomainen esikoisteos, jolle toivon runsaasti näkyvyyttä ja huomiota. Sen tapa tuoda änkytys lukijalle näkyväksi on vaikuttava.
Mikko Saari
Teostyyppi: nuorten romaanit
Kustantaja: Otava
Onnimanni-numero: 2025/01