Alicesta Liisaksi, Liisasta Aliceksi, Alicesta Liisaksi

Brittiläinen kirjailija Lewis Carroll tunnetaan parhaiten Alice-kertomuksistaan, joita on käännetty ja kuvitettu lukemattomia kertoja ja jotka tästä syystä lukeutuvat lastenkirjallisuuden klassikoihin niin meillä kuin muuallakin maailmalla.

Suomessa näin merkittävän lastenkirjan uusi suomennos on aina uutinen: Nana Sirosen uusimman suomennoksen jälkeen tarjolla on siis jo viisi erilaista Alice’s Adventures in Wonderland -käännöstä.

Sironen ja kustannustoimittaja ovat valinnoillaan tuoneet tarinan nykyaikaan. Toisaalta teos on jossain mielessä historiaton, koska alusta on poistettu kokonaan runo, joka kertoo veneretkestä ja tarinan syntyhistoriasta.

Koska kirjassa ei ole lainkaan varsinaista kuvitusta, myös Mia Minervan suunnitteleman kirjankannen värikkyys saa itseään suuremman roolin ja lukija olettaa lukevansa satua. Tämä toimii hyvin, ja voinkin kuvitella, että lapsen vanhemmat tarttuvat mielellään kirjaan lukeakseen sitä ääneen lapselleen. Mietin kuitenkin sitä, että vaikka kirjankansi on värikäs ja elävä, tarkemmin katsoessa siinä kuvatut hahmot ovat yllättävän surullisia tai vaitonaisia. Vain Irvikissa hymyilee tapansa mukaan.

Kirjankansi vaikuttaa tietenkin siihen, mihin tarkoitukseen kirja ostetaan: avara taitto ja selkeä fontti viittaavat ääneen luettavuuteen ja lapsilukijoihin.

Kiinnostavaa on niin ikään se, miten raikas ja rauhallinen kokonaisvaikutelma kirjasta syntyy: vaikka lukija olisikin tutustunut aiempiin Alice/Liisa-tarinoihin, romaaneihin, sarjakuviin ja elokuviin, tarinan lukija voi itse hahmotella, millaisia tilanteet ja henkilöt ovat. Ihan kuin uusi suomennos saisi lukijan käyttämään enemmän omaa mielikuvitustaan ja tekemään omia johtopäätöksiään. Jopa hieman paradoksaalisesti kuvien puuttuminen antoi myös sanoille enemmän tilaa.

Kansikuva antaa tytön hahmosta vihjeen mutta itse teoksessa tytön hahmon kuvaus on sanojen varassa. Kuvituksen puuttuminen antaa vaikutelman siitä, että tarina tapahtuu jossakin yleisessä satumaailmassa, ei välttämättä Britanniassa. Myös tytön suomalaistettu nimi Liisa hälventää tarinan sijoittumista johonkin tiettyyn maailmankolkkaan.

Carrolliin erityisesti paneutunut suomentaja Alice Martin laati ensimmäinen Alice-suomennoksensa 1995. Hän on kirjoittanut paljon Alice-suomennostyöstään, jota hän kuvailee illuusioiden luomiseksi. Nana Sirosen uusi suomennos on askel sekä samaan että eri suuntaan.

Asia havainnollistuu näytteessä, joista ensimmäinen on Martinin ja toinen Sirosen:

”Ota viiniä”, maalisjänis sanoi rohkaisevasti. / Alice katsoi tarkkaan mutta ei nähnyt pöydässä muuta kuin teetä. ”Ei tässä näy viiniä”, hän sanoi. / ”Ei sitä olekaan”, maalisjänis sanoi. / ”Siinä tapauksessa ei ollut kovin kohteliasta tarjota sitä”, sanoi Alice vihaisesti. / ”Ei ollut kovin kohteliasta istua pöytään kutsumatta”, maalisjänis sanoi. / ”En minä tiennyt että se on teidän pöytänne, se on katettu paljon useammalle kuin kolmelle”, Alice sanoi. / ”Tukkasi kaipaa leikkaamista”, sanoi hattumaakari. Hän oli katsellut Alicea jonkin aikaa hyvin uteliaana, ja nämä olivat hänen ensimmäiset sanansa. ”Sinun pitäisi lakata tekemästä henkilökohtaisia huomautuksia”, Alice sanoi jyrkästi. ”Se on epäkohteliasta.” (Alicen seikkailut ihmemaassa, WSOY 1995, s. 70.)

»Ota viiniä», maalisjänis kehotti. / Liisa tarkasteli pöytää muttei nähnyt tarjolla muuta kuin teetä. »Ei täällä näy viiniä missään», hän totesi. / »Ei sitä olekaan», maalisjänis sanoi. / »Siinä tapauksessa ei ollut kovin kohteliasta tarjota sitä», Liisa suutahti. / »Ei ollut kovin kohteliasta istua pöytään kutsumatta», maalisjänis sanoi. / »En minä tiennyt että tämä on teidän pöytänne», Liisa sanoi. »Tämähän on katettu paljon useammalle kuin kolmelle.» / »Hiuksesi kaipaavat leikkaamista», sanoi hattumaakari. Hän oli katsellut Liisaa jonkin aikaa uteliaana eikä ollut tätä ennen sanonut mitään. / »Sinun pitäisi lakata tekemästä henkilökohtaisia huomautuksia», Liisa sanoi tuimasti. »Se on aika epäkohteliasta.» (Liisan seikkailut ihmemaassa, Hertta 2023, s. 73–74.)

Sironen onnistuu hyvin luontevassa tarinan kerronnassaan. Lukiessani aloinkin miettiä hahmoja ja niiden ulkoasua eri näkökulmasta. Kustantajan ja kääntäjän työ on raikasta. Oli elämys kokea tarina vielä tästäkin näkökulmasta. Kiitos kirjasta!

Riitta Oittinen