Aina on aihetta juhlaan

Ennen vanhaan almanakka oli tarkkaan luettu kirja myös heille, joiden lukutaito oli peräisin kiertokoulun penkiltä. Almanakassa merkkipäivät jaetaan luonnon asettamiin, kirkollisiin ja yhteiskunnallisiin. Samaa jaottelua käyttää tietoa sekä lyhyitä satuja, tarinoita ja runoja yhdistävä Lasten oma vuosikirja, mutta se täydentää valikoimaa vielä monilla lasten arkeen liittyvillä juhlapäivillä. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 2014 ja sai seuraavana vuonna tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Kymmenessä vuodessa on tullut uusia asioita ja ilmiöitä, kuten ekologisuus, monikulttuurisuus ja lukutaitokampanjat, jotka näkyvät uudistetussa laitoksessa. Merkkipäivien määrä onkin lisääntynyt viidenneksellä. Selvästi eniten juhlapäiviä osuu syksyyn.

Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto muistuttavat esipuheessaan kirjan tarpeellisuudesta myös aikuisia. Olin itsekin jo unohtanut, mikä on Marian ilmestyspäivä tai miksi amerikkalaisessa kirjallisuudessa kuvataan kiitospäivää aina kalkkunan äärellä. Olen myös kateellinen nykylapsille, sillä itse opin esimerkiksi ortodoksisen pääsiäistoivotuksen vasta aikuisena. Yleissivistystä, olen nyt huomannut.

Kirja sopii erityisesti alakoululaisille, mutta hieman pienemmätkin hyötyvät saduista ja runoista. Kirjassa on myös askarteluohjeita. Aikuisen seurassa lapsi saa varmasti kirjan nyansseista eniten irti. Vanhemmat ja ammattikasvattajat hyötyvät juhlapäivien yhteyteen kootuista lastenkirjavinkeistä.

Lasten oman vuosikirjan kieli on samaan aikaan rikasta, tyylikästä ja humoristista. Maija Hurmeen väreiltään murrettu mutta heleä vesivärikuvitus on eloisaa: eritoten lapsihahmojen hehkuvat posket ja ilmeikkäät silmät jäävät mieleen. Niiden voi kuvitella symboloivan myös lasten intohimoista tiedonjanoa. Erityisen koskettava on sotalapsia esittävä kuvituskuva.

Muutamia ensipainoksesta karsittuja asioita jäin uudesta laitoksesta kaipaamaan: esimerkiksi tinan valaminen uudenvuodenaattona ja uudenvuodenpäivän Strauss-konsertti ja mäkihyppykisat sekä juhannushäät ovat saaneet väistyä uusien perinteiden tieltä. Käsite UNESCOn maailmanperintökohde olisi kaivannut selitystä. Alvar ja Aino Aallon sekä suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päivä on yksi uusimmista suositelluista liputuspäivistä. Design-esineiden oheen olisi voinut nostaa vaikkapa lapsille kenties tutummat Juho Jussilan suunnittelemat klassikkoleikkikalut tai Fortuna-pelin, jota on esitelty jopa Walesin prinssi Edwardille!

Ja koska on kyse uudistetusta tietokirjasta, niin puoliksi kuopiolaisen kriitikon silmää särkee se, että väitetään Kuopiossa lakitetun Snellmanin patsasta. Näin tapahtui vain vuosina 2011–2015.

Terhi Tuhkanen-Markkula