Aarteiden jäljillä

Johanna Hulkon Geoetsivät-sarja Raparperin, Sallin, Emmin, Petterin ja Pasi-Anteron seikkailuista alkoi kymmenisen vuotta sitten. Geoetsivät ja megakätkö on jo sarjan 14. osa. Siinä vauhdikas viisikko valmistelee geokätköilyn suurtapahtumaa. Emmi ahertaa teknisessä tiimissä, Raparperi auttaa parkkitehtävissä ja Petteri kuuluu siivousjaoston paperiryhmään.

Satoja harrastajia paikkakunnalle vetävä tapahtuma ei kuitenkaan ilahduta kaikkia, ja Nokian Tehdassaaressa alkaa sattua outoja vahinkoja. Raparperi kompastuu selkeälle kulkureitille pingotettuun siimaan ja arvokas valonheitin rysähtää alas, vaikka Emmi muistaa tarkistaneensa pulttien kiinnityksen.

Kätköilyharrastus on edelleen isossa roolissa. Sabotoinnin selvittely sen sijaan saa aika vähän huomiota, vaikka syyllinen toki paljastuukin. Huumori on tuttuun tapaan hulvatonta, henkilöhahmot omaperäisiä ja meininki mukavan leppoisaa. Hulkko selittää geotkätköilyn termit ja ilmiöt luontevasti tarinan lomassa, joten lukijalta ei vaadita ennakkotietoja.

Siinä missä geokätköilyssä etsitään maastoon toisten harrastajien piilottamia purkkeja, niin ”piippailijat” eli metallinetsijät haravoivat metsistä ja pelloista sattumalta maahan joutuneita (metalli) esineitä. Hyvällä tuurilla maa-aineksen seasta voi paljastua vanhojen rahojen lisäksi jopa aarteita viikinkiajalta. Metallinetsijät ja viikinkimiekka jatkaa Joelin ja Jullen tarinaa suoraan sarjan avausosasta eteenpäin. Kaksikko lähtee nyt läheisen maatilan tiluksille etsimään aarteita. Nopeasti ideoidaan myös YouTube-kanava Metallinetsijät, jolle Joel ja Julle alkavat kuvata materiaalia.

Joel on harrastuksessa vielä keltanokka, mutta Jullen opastuksella hän kartuttaa nopeasti sekä tietoa että taitoa. Samoin käy tiedon osalta myös lukijalle.

Notkeasti kerrotussa, napakan mittaisessa tarinassa on lämmin ja myönteinen pohjavire. Vaikka Joelilla ja Jullella on kummallakin omat syynsä kipuilla, niin moni asia tuntuu silti loksahtavan kivasti paikoilleen. Huumoriakin on sopivasti sekä laadun että annostelun puolesta.

Marjo Jääskä