Kuva: Nina Kaverinen
”Tämä kirja osoittaa jälleen, kuinka tärkeää vaikeistakin asioista puhuminen on. Kun puhumme, emme jää niin helposti yksin”
Punni-voittajat Maria Lassila ja Maria Vilja kertovat Eeva ja Harmaakaapu -kirjan tekemisestä.
Esikoiskirjailija Maria Lassila:
Miksi kirjoitit tämän kirjan?
Aloin miettiä, voisiko itsemurhasta kirjoittaa lastenkirjan. Huomasin, ettei aiheesta ollut aiemmin juuri kirjoitettu lapsille. Ajattelin, että surun ja menetyksen käsittely kuuluvat lapselle ihan yhtä paljon kuin aikuisellekin. Mietin kovasti, millä tavalla itsemurhasta voisi lapselle kertoa. Sitä halusin lähteä tutkimaan Eeva ja Harmaakaapu -kirjassa.
Millainen kokemus kirjantekoprosessi oli?
Ensimmäinen versio syntyi nopeasti. Minulla oli tarve kirjoittaa aiheesta. Mielessäni oli heti ratkaisu siihen, millaisen prosessin kautta fiktiivisen tarinani vanhemmat kertoisivat lapselleen
enon itsemurhasta. Oman kirjoittajayhteisön arvokas palaute auttoi minua kehittämään tekstiä. Myöhemmin kirjan tekeminen yhdessä kuvittaja Maria Viljan ja kustannustoimittaja Sirja Kuneliuksen kanssa oli todella mielenkiintoista ja antoisaa. Oli vahva tunne siitä, että teemme jotain merkityksellistä.
Millainen kirjan vastaanotto on ollut?
Kiinnostunutta ja myönteistä! Blogeissa ja Instagramissa jaetut lukukokemukset ovat olleet todella arvokasta palautetta. Aikuiset lukijat ovat kertoneet, että kirja on palauttanut mieleen tunnelmia ja kokemuksia omasta lapsuudesta. Läheisensä itsemurhaa surevia kirja on myös lohduttanut. Nämä palautteet merkitsevät minulle paljon. Lasten kanssa kirjaa lukeneilta aikuisilta olen kuullut, että enon kuolema on herättänyt lapsissa kysymyksiä. Keskustelussa aikuisen kanssa lapset ovat keksineet kysymyksiinsä vastauksia oman ikätasonsa mukaan. Se on ollut todella tärkeä kuulla!
Kenen toivot tarttuvan kirjaan?
Toivottavasti kirjan löytäisivät lapset ja aikuiset, jotka kaipaavat keskustelua tästä aiheesta. Toivon myös, että kirjaan tarttuisivat aikuiset, jotka ehkä juuri nyt miettivät, miten puhua läheisen itsemurhasta lapsen kanssa.
Mitä ajattelet lasten- ja nuortenkirjallisuudesta? Kaipaisitko sinne jotain lisää?
Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on minusta todella monipuolista.
Mielestäni siinä on paljon koskettavaa ja ajankohtaista luettavaa myös aikuisille lukijoille. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on mahdollisuus käsitellä pieniä ja suuria aiheita herkkyydellä ja rohkeudella.
Olisi hienoa, jos kuvakirjoja tehtäisiin myös nuorille. Kuvakirja on elämyksellinen kirjallisuuden muoto, johon on helppo tarttua, kun vain aihe kiinnostaa. Kaipaan lasten- ja nuortenkirjoihin myös lisää samastuttavia päähenkilöitä erilaisista etnisistä taustoista sekä käännöskirjoja harvemmin käännetyistä kielistä ja kulttuureista, erityisesti arabiasta.
Millainen on mielestäsi rohkea avaus lasten- ja nuortenkirjallisuudessa?
Rohkea avaus voi mielestäni olla teos, joka tarjoaa uusia tapoja ajatella, tekee oudoksi ja vieraaksi koettuja aiheita tutuiksi tai tarttuu aiheeseen, johon liittyy häpeää tai syrjintää, esimerkiksi mielenterveysongelmat tai vähemmistöt.
Kuvittaja Maria Vilja:
Miten päädyit kuvittamaan tämän kirjan?
Päädyin kuvittamaan kirjaa Kariston kustannustoimittajan pyynnöstä. Arvasin jo ennen käsikirjoituksen lukemista, että haluan ehdottomasti kuvittaa tämän kirjan. Marian tekstin luettuani olin lumoutunut.
Millainen kokemus kirjantekoprosessi oli?
Pohdin etukäteen, saanko kuvituksiin vangittua kirjan erityisen tunnelman. Samalla juuri tuo tunnelma ja aiheen haastavuus oli se, joka kirjassa kiehtoi. Valitsin haurasta lyijykynäviivaa ja voimakasta mustetta yhdistävän tekniikan tunnelmasyistä. Minulle oli myös tärkeää, että Maria tunnistaisi hahmot omikseen. Eniten pähkäilin Harmaakaavun hahmoa. Sen piti olla hurja ja ahdistavakin, mutta ei kuitenkaan liian synkkä. Oli todella upeaa työstää kokonaisuutta keskustellen Marian kanssa. Sain paljon luovaa vapautta, mutta en ollut tyhjän päällä.
Millainen kirjan vastaanotto on ollut?
Oma kokemukseni on, että kirja on otettu hyvin vastaan. Kirjan aihe on koettu tärkeäksi ja kokonaisuutta on kehuttu kauniiksi ja lohdulliseksi.
Kenen toivot tarttuvan kirjaan?
Kirja sopii luettavaksi kenelle vain, joka pitää koskettavista kirjoista. Itsemurha, suru ja puhumisen vaikeus ovat aiheita muiden joukossa. Tämä kirja osoittaa jälleen, kuinka tärkeää vaikeistakin asioista puhuminen on. Kun puhumme, emme jää niin helposti yksin. Toivon, että myös aikuiset tarttuvat kirjaan. Olen kuullut monen aikuisen kuvanneen lukukokemusta liikuttavaksi ja hahmoja samaistuttaviksi.
Mitä ajattelet lasten- ja nuortenkirjallisuudesta? Kaipaisitko sinne jotain lisää?
Suomessa tehdään paljon hyviä lasten- ja nuortenkirjoja. Katson lastenkirjallisuuden kenttää kuvittajan silmin ja siksi katseeni kohdistuu erityisesti kuvakirjapuolelle. Nykyään kirjoista löytyy aiempaa enemmän monenlaisia ja -näköisiä sankareita ja hahmoja. Uskon, että tällä alueella mennään lähivuosina vielä paljon eteenpäin.
Millainen on mielestäsi rohkea avaus lasten- ja nuortenkirjallisuudessa?
Rohkea avaus nostaa esille jotakin tärkeää, joka on jäänyt katveeseen tai liian vähälle huomiolle.
