Sisällys
Lukuinto kasvaa ja säilyy vain lukemalla, Kaisa Laaksonen
Polkuja pienimmille Tove Janssonin tuotantoon, Milena Komulainen
Haasteena muumien asennot ja kompostointi, Päivi Heikkilä-Halttunen
Joulun ihmeitä sisäoppilaitoksessa, Leena Laakso
Briitta Hepo-oja inspiroituu vastakohdista, Katri Karasma
Elmer Diktonius lasten kuvakirjailijana, Juhani Niemi
Lukuhirmu Hertalle Onnimanni-palkinto
Ikioma ensikirja on myös erityislapsen oikeus
Kompassi, Kuinka kertoa koronasta lapsille? Ilta-Kanerva Kankaanrinta
Lukutikku, ”Et saa avata TÄTÄ kirjaa!”, Jaana Ristimäki
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus:
Lukuinto kasvaa ja säilyy vain lukemalla
Kun vuosia sitten aloin opiskella kotimaista kirjallisuutta mietin, mahtaako kirjojen lukeminen joskus tuntua työläältä ja raskaalta. Muistaakseni jotkut tuolloin epäilivät, voiko intohimo lukemiseen säilyä, kun tentteihin päntätään pinokaupalla kirjallisuuden klassikoita.
Opintojen jälkeenkin olen moneen kertaan päätynyt erilaisten työtehtävien vuoksi lukemaan urakalla ja tiiviiseen tahtiin. Erilaiset kirjavalintatyöryhmät, lastenkirjallisuutta käsittelevän tietokirjan teko tai Lastenkirjainstituutin vuosittainen Kirjakori-katsaus aiheuttavat kausittaisia lukuruuhkia. Luettavana saattaa olla paljon keskenään samankaltaisia kirjoja, joiden päähenkilöt ja juonen käänteet alkavat vauhdissa sekoittua toisiinsa.
Tänä vuonna sain kunniatehtävän toimia lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajana. Raatimme sai luettavakseen suuren määrän kotimaisia lasten- ja nuortenkirjauutuksia. Kiireen tunnulta ei voinut välttyä, sillä kirjojen julkaisu painottuu syksylle. Viime metreillä postissa saapuneiden kirjapinojen äärellä pohdin, voiko kiireellä lukeminen puuduttaa niin, ettei enää erota mikä kirja on hyvä ja mikä ei.
Ilokseni voin todeta, että hyvä kirja erottuu joukosta aina. Isoistakin kirjapinoista löytyy helmiä, jotka muistuttavat lukemisen ilosta. Parhaiden kirjojen äärellä kiire unohtuu, taidokas kieli ja hieno kuvitus lumoavat eikä voi ajatellakaan, että kirjan voisi jotenkin sivuuttaa.
Lukemisen riemu ei kirjamäärän keskellä vähene, vaan pikemminkin kasvaa!
Ison urakan jälkeen voi ensin tuntua siltä, että haluaisi pitää pienen tauon ja olla lukematta mitään. Mutta en silti malta olla silmäilemättä Lastenkirjainstituutin kirjaston uutuushyllyä. Jotakin sieltä tarttuu aina mukaan.
Lukuinto säilyy ja kasvaa vain lukemalla. Siksi toivonkin, että kaikille lapsille ja nuorille löytyisi aikaa lukea, ja kirjoja olisi tarjolla monipuolisesti. Kirjapinoista jokaisen on mahdollista löytää omat helmensä, vaikka ne eivät olisi valikoituneet palkintoehdokkaiksi.
Kaisa Laaksonen
Tiivistelmä
Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja ilmestyi 75 vuotta sitten. Janssonin alkuteosten uusinta- painosten rinnalla julkaistaan paljon muiden kirjailijoiden ja kuvittajien muumiteoksia, jotka pohjautuvat Janssonin luomaan fantasiamaailmaan.
Milena Komulainen on tutustunut viime vuosina lisääntyneeseen ns. ”uusmuumikirjojen” suomenkieliseen valikoimaan, josta löytyy katselukirjoja pienimmille taaperoille, kuvakirjoja, tietokirjoja ja satukirjoja. Kirjat toimivat usein eräänlaisena johdatuksena muumien maailmaan. Muumipeikon hahmo jää Komulaisen havaintojen mukaan monissa uusissa tulkinnoissa hyvin yksiulotteiseksi. Tämä saattaa johtua siitä, että Muumipeikko ei ole muihin Muumilaakson asukkaisiin verrattuna karikatyyrinen sankari, vaan kehittyy jatkuvasti. Komulainen toivoo, että Janssonin alkuperäinen, uniikki fantasiamaailma säilytettäisiin myös uusissa muumikirjoissa.
Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut uusien muumikirjojen tekijöitä. Erityistä päänvaivaa kuvittajille on aiheuttanut esimerkiksi muumien kehonkielen ja asentojen luonteva esittäminen. Muumihahmojen käyttöoikeuksia valvoo Moomin Characters Oy Ltd, jonka pääosakas ja taiteellinen johtaja on Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson.
Leena Laakson artikkelissa virittäydytään joulutunnelmaan vanhojen ja hieman uudempien sisäoppilaitoksen joulunviettoa kuvaavien lasten- ja nuortenklassikoiden avulla. Susan Coolidgen ja Jean Websterin tyttökirjoissa joulunvietto koulussa kaukana kotoa on yhtä kärsimystä. Sen sijaan J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoissa Tylypahkan velhokoulun joulu on jopa ylenpalttinen.
Katri Karasma on haastatellut nuortenkirjailija Briitta Hepo-ojaa. Hepo-oja palkittiin Topelius-palkinnolla tänä vuonna esikoisteoksestaan Suomea lohikäärmeille (Otava 2019).
Juhani Niemi esittelee suomenruotsalaisen modernismin keskeisen runoilijan Elmer Diktoniuksen postuumina ilmestyneen kuvarunokirjan birgittas bilderbok, jonka Diktonius teki alun perin uniikiksi lahjaksi Rabbe Enckellin tyttärelle Birgitalle. Niemen mukaan Diktoniuksessa olisi ollut aineksia myös lastenkirjailijaksi.
Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa lukevalle lapselle, 12-vuotiaalle Hertalle, joka tekee sosiaaliseen mediaan lastenkirjavinkkejä ja sisältöä. Virtuaaliset kirjasisällöt ovat olleet vuoden 2020 poikkeusaikana entistä tärkeämpiä. Raati haluaa palkinnolla korostaa lasten tuottamien omien kirjasisältöjen ja mielipiteiden painoarvoa.
Ilta-Kanerva Kankaanrinta on kartoittanut korona-pandemiasta lapsille kertovaa, eri puolilla maailmaa julkaistua lastenkirjallisuutta. Suurin osa kirjoista on julkaistu verkkokirjoina. Alkuperäistä suomalaista lastenkirjaa aiheesta ei ole vielä kirjoitettu.
Opettajille suunnatulla Lukutikku-palstalla Jaana Ristimäki havainnollistaa Kaisa Happosen ja Joonas Utin Piste-kuvakirjojen (WSOY 2019 ja 2020) metafiktiivistä kerrontaa. Päiväkoti-ikäisten kanssa teoksia voi hyödyntää elämyksellisen lukemisen harjoittelussa ja jopa vielä yläkoululaiset hyötyvät kertojan, kerronnan, intertekstien ja parodian käsitteiden avaamiseen liittyvistä esimerkeistä.
Uutispalstalla kerrotaan lukuisista lasten- ja nuortenkirjallisuudelle kohdennetuista koti- ja ulkomaisista palkinnoista ja ehdokkuuksista. Kuvakirjallisuuteen keskittynyt Etana Editions palkittiin valtion lastenkulttuuripalkinnolla. Kustantamon julkaisemat kotimaiset kuvakirjat ovat herättäneet kiinnostusta myös maailmalla ja yltäneet tänä vuonna White Ravens- ja DPictus-listoille.
Summary
75 years ago, Tove Jansson published her first book about the Moomins. Lately, in addition to Jansson’s original books – which are still in print – works featuring Jansson’s fantasy world written and illustrated by others have appeared. Milena Komulainen looks at this growing number of “new” Moomin books. She finds Moomin-themed baby books, picturebooks, non-fiction, as well as fairy tale books that serve as introductions to the Moomin world. Komulainen discovers that the new depictions of the Moomintroll are very one-dimensional, especially since he – unlike the other inhabitants of the Moominvalley – develops throughout the book series. She wishes that the new Moomin books were better at preserving Jansson’s original, unique fantasy world.
Päivi Heikkilä-Halttunen has interviewed the people behind the new Moomin books and learns that depicting the Moomins’ body language and postures has been most challenging. Moomin Characters Oy Ltd supervises all Moomin-related copyright issues. The company’s principal shareholder and Creative Director is Tove Jansson’s niece Sophia Jansson.
Leena Laakso raises the Christmas spirit by looking at children’s classics in which Christmas is celebrated at boarding school. Whereas the holidays are miserably spent away from home in Susan Coolidge’s and Jean Webster’s girls’ books, Christmas celebrations at Hogwarts in J. K. Rowling’s Harry Potter books are outright lavish.
Katri Karasma has interviewed Briitta Hepo-oja, who received this year’s Topelius Prize for her fantasy novel for young adults Suomea lohikäärmeille (Otava 2019).
Juhani Niemi presents the posthumously published scrapbook birgittas bilderbok by Finland-Swedish modernist poet Elmer Diktonius. The book was initially a hand-made gift for Rabbe Enckell’s daughter Birgitta and Niemi contends that Diktonius knew how to write for children.
The Institute’s Onnimanni Prize goes, for the first time, to a child; specifically to 12-year-old Hertta, who promotes books and gives reading tips on social media. Such digital reading promotion has been especially valuable during this exceptional year, and the jury wanted to pay tribute to children’s own opinions about their reading matter.
Ilta-Kanerva Kankaanrinta has looked at children’s books from all over the world featuring the coronavirus pandemic. Most of them are e-books and, so far, there are no Finnish examples.
In the Lukutikku-column for teachers, Jaana Ristimäki deals with the metafictive traits in Kaisa Happonen and Joonas Utti’s picturebooks about Piste (WSOY 2018 and 2019). These books are excellent to read with children in kindergarten, but teenagers at secondary school may also profit from exploring the concepts of narrator, narrative, intertext and parody through these books.
The news section presents numerous prizes and award nominations for children’s and young adult literature at home and abroad. Publisher Etana Editions specialising in picturebooks has received the State Prize for Children’s Culture. Their picturebooks have received attention also abroad and made their way on to this year’s White Ravens- and DPictus-lists.
Translation: Maria Lassén-Seger
