Vuoden ensimmäisen Onnimannin monissa artikkeleissa ja haastatteluissa korostuu viehätys nostalgiaan.
Lucy M. Montgomeryn tyttökirjaklassikko, Runotyttö (Art House 2023, alk. Emily of New Moon, 1923) on ilmestynyt ensimmäistä kertaa lyhentämättömänä suomennoksena. Tyttökirjaklassikoiden käännöksiä väitöskirjassaan tutkinut Laura Leden on haastatellut Rantaa hänen käännösratkaisuistaan.
Peräti kolme tyttökirjaklassikkoa, L. M. Montgomeryn Vihervaaran Anna, Louisa M. Alcottin Pikku naisia ja Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha, on viime aikoina dramatisoitu myös teatteriesityksiksi. . Sanna Kivimäki kävi katsomassa Turun kaupunginteatterin näytelmän Pikku naisia yhdessä tyttärensä kanssa. He pohtivat yhdessä syitä sille, miksi Yhdysvaltain sisällissodan vuosiin sijoittuva äidin ja neljän tyttären tarina on edelleen niin suosittu.
Anna Tiitinen on vieraillut viime kesänä L. M. Montgomeryn maisemissa Prinssi Edwardin saarella Kanadassa. Turistikohteiden lisäksi saarelta löytyivät yhä myös Anna-kirjoista tuttu tumma päilyvä aallokko sekä punaiset tiet ja kalliot.
Klassikoiden ohessa uudet suomalaiset kuvakirjatkin päätyvät ilahduttavan usein teatterien ohjelmistoon. Heli Halmeen artikkeli tuo kiinnostavasti esiin sen, kuinka kuvakirjojen dramatisoinnissa pystytään parhaimmillaan hyödyntämään esittävän taiteen keinoin kuvakirjojen visuaalisuutta. Halme on haastatellut kolmen eri teatteriproduktion tekijöitä.
Virolainen lastenkirjailija Kairi Look on vertaillut Suomen ja Viron lastenkirjakentän eroja ja yhtäläisyyksiä. Virossa kaikki lastenkirjat päätyvät esimerkiksi kirjakauppaketjujen kautta myyntiin helpommin kuin Suomessa, mutta virolaiset kadehtivat suomalaisen lastenkirjallisuuden aiheiden moninaisuutta. Virolaiset ja pirkanmaalaiset lasten- ja nuortenkirjojen tekijät kohtasivat lokakuussa Lastenkirjasilta-hankkeen työpajassa Tartossa.
