Lukudiplomeista lukuintoa ja kirjasuosituksia

Lastenkirjainstituutti kartoitti lukudiplomien tilannetta valtakunnallisesti

Lastenkirjainstituutti sai kansalliselta lukutaito-ohjelmalta toimeksiannon kansallisen lukudiplomisovelluksen tarpeen, toteutustavan ja kustannusten selvittämiseksi. Selvitys toteutettiin vuosina 2022–23 ja se koski peruskouluun suunnattua lukudiplomia.

Lastenkirjainstituutin selvitys aloitettiin perehtymällä erilaisiin olemassa oleviin lukudiplomeihin, joita ylläpitävät pääosin kirjastot tai alueelliset kirjastokimpat. Vertailun pohjalta toteutettiin kirjastoille ja kouluille suunnattu kysely, jolla kartoitettiin valtakunnallisesti sekä lukudiplomeja ylläpitävien kirjastojen, kirjastojen yleensä sekä eri kouluasteiden opettajien kokemuksia ja näkemyksiä lukudiplomeista.

Kysely toteutettiin marraskuussa 2022 ja siihen vastasi kaikkiaan 465 henkilöä. Suurin osa vastaajista (43 %) oli kirjastoalalta, seuraavaksi eniten (25 %) oli yläkoulun äidinkielen- ja kirjallisuudenopettajia ja 19 % luokanopettajia. Kyselyssä saatiin myös toisen asteen lukudiplomia koskevia vastauksia ja niistä kävi ilmi, että toisen asteen opettajilla olisi myös tarvetta kansalliselle lukudiplomille sekä lukioissa että ammattikouluissa. Aiemmin koottuja tietoja eri kirjastojen ja alueiden diplomeista täydennettiin vielä syyskuussa 2023 kirjastoille suunnatulla kyselyllä, johon saatiin yli sata vastausta.

Helmikuussa 2023 Tampereella toteutettuun asiantuntijatyöpajaan kutsuttiin kirjastotyöntekijöitä ja opettajia, joilla on tietoa ja kokemusta lukudiplomeista sekä ylläpitäjän että käyttäjän näkökulmasta. Työpajapäivän aikana työstettiin diplomin eri osia aiemmin toteutetun kyselyn vastausten pohjalta. Diplomin rakenteen sekä sen sisältämien kirjatarjottimien ja tehtävien lisäksi työpajapäivässä keskusteltiin lasten ja nuorten lukemaan innostamisesta sekä siitä, mikä tietynikäisiä motivoi lukemisen pariin. Päivän aikana keskusteluissa nousi erityisesti esiin yhdenvertaisuuden huomioiminen diplomin laatimisessa sekä diplomin tarkoitus lukuinnostusta lisäävänä ja tukevana työkaluna.

Lukudiplomit: Kirjalistoja ja pelillisiä sovelluksia

Lukudiplomit ovat Suomessa pääosin kirjastojen ylläpitämiä, ja niitä hallinnoivat alueelliset kirjastokimpat tai yksittäiset kirjastot. Useimmiten diplomin suorittaminen on kuitenkin opettajalähtöistä ja monet opettajat käyttävät itse laatimiaan listoja tai yhdistelmiä erilaisista lukudiplomilistoista. Viime kädessä opettaja päättää esimerkiksi siitä, mitä kirjoja hyväksytään diplomisuoritukseen.

Tunnetuin ja pisimpään käytössä ollut diplomi on Espoossa toteutettu Kunnari-diplomi, joka tekemisessä myös opetushallitus on ollut taustalla. Kunnari-diplomin listat ovat yhteydessä Helmet-kirjastojen saatavuustietoihin. Kunnarin kirjalistoja käyttävät monet kirjastot ja yksittäiset koulut eri puolilla Suomea. Kunnarin kirjalistoja kootaan ja päivitetään nimenomaan kirjaston ja opettajien yhteistyönä, jolloin kirjavalinnoissa huomioidaan molempien osapuolien toiveet ja tarpeet.

Uudehkoja pelillisempiä, maksullisia lukudiplomisovelluksia ovat esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Eepos-kirjastoille kehitetty Lukuliekki-sovellus, josta on oma versio käytössä myös mm. Kymenlaaksossa Kyyti-kirjastojen alueella, ja Lukutähti-sovellus. Oulussa lukudiplomista on perinteiset kirjalistat verkossa, mutta diplomin voi suorittaa myös sovelluksenomaisesti Qridi-palvelussa, johon oppilaat kirjautuvat opettajan ohjauksessa sisään. Oppilaita kannustetaan suorittamaan lukudiplomi kaikkina alakouluvuosina, jolloin voi saada mestarilukijadiplomin. Diplomisuoritukset merkitään Wilmaan ja opettajille suositellaan niiden suorittamisen vaikuttavan korottavasti äidinkielen ja kirjallisuuden arvioinnissa. Qridi-pohjainen diplomi edellyttää kuitenkin, että kunnalla on käytössä maksullinen Qridi-oppimisympäristö.

Useimmat kirjastoalueiden lukudiplomit sisältävät lukudiplomin suoritusmekanismin (montako kirjaa pitää lukea saadakseen diplomin), kirjalistat, joista on tarjolla sekä tulostettava versio että verkkosivulla selattava versio, josta voi olla yhteys kirjaston saatavuustietoihin, sekä tulostettavan diplomipohjan. Tällaisia ovat esimerkiksi Keski-kirjastojen Lukemalla lentoon, PIKI-kirjastojen Pirkanmaan lukudiplomi, josta on tarjolla myös sovellusversio, ja Louna-kirjastojen lukudiplomi. Turussa on käytössä koulujen ja kirjastojen yhteinen Lukupolku-oppimiskokonaisuus. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa monilla kunnilla on käytössä omia lukudiplomeja.

Mikä on olennaista lukudiplomeissa

Lukudiplomia käytetään useimmiten vapaaehtoisena, pääosin vapaa-ajalla tehtävänä lisäsuorituksena, joka tähtää lukuinnon herättämiseen. 75 prosenttia kyselyyn vastanneista piti diplomia nimenomaan osana äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta. Silti lukudiplomi ei yleensä ole kaikille pakollinen osa opetusta, mutta sen suorittaminen saattaa vaikuttaa positiivisesti äidinkielen ja kirjallisuuden arvioinnissa.

Koulun ja kirjaston yhteistyö on tärkeää lukudiplomien suorituksessa; kirjastossa tunnetaan kirjat ja koulussa oppilaat. Kirjastossa vaaditaan joustavuutta kirjavalinnassa, jotta diplomikirjoja riittäisi kaikille oppilaille. Opettajat ohjaavat diplomin suorittamista ja päättävät, mitkä kirjat hyväksytään diplomisuoritukseen.

Joillakin alueilla lukudiplomeja ja niihin liittyviä sovelluksia käytetään laajasti ja systemaattisesti, ja kirjastojen ja koulujen yhteistyöhön diplomisuorituksessa on selkeät käytännöt. Muutamat kirjastot tai kunnat tilastoivat lukudiplomien suoritusmäärää, mutta useimmiten käyttäjämäärät ovat arvioita. Lisäksi lukudiplomilistoja käytetään kirjojen valinnassa apuna silloinkin, kun ei varsinaisesti suoriteta koko diplomia.

Useimmilla kirjastoalueilla on käytössä joko alueen diplomilista tai kirjaston oma, mutta useimmiten diplomin suorittamiseen ei sisälly sovellusta tai pelillisiä elementtejä, eikä esimerkiksi diplomisuoritusten määrää seurata. Suomesta löytyy myös alueita, joilla ei ole tarjolla minkäänlaista lukudiplomilistaa. Kirjaston näkökulmasta lukudiplomien päivittäminen on kohtuullisen työlästä, eikä siihen ole osoitettu monessakaan kunnassa tai kirjastossa henkilöstöresursseja. Kuitenkin diplomilistoja olisi hyvä päivittää vuosittain.

Laaja kirjalista voi olla opettajalle ja oppilaalle hankalasti hallittava, mutta suppea kirjavalikoima asettaa kirjastolla haasteita kirjojen saatavuudessa, mikäli diplomin suorittajia on paljon.

Valtakunnallinen diplomi toisi yhtenäiset kriteerit. Diplomeihin kaivataan myös paikallista osuutta, esimerkiksi paikallisen kirjailijan kirjoja tai kirjojen saatavuuden huomioimista paikallisen kirjaston resurssien mukaan. Tärkeänä pidetään myös lukudiplomikirjojen saatavuustietoja paikallisessa kirjastossa.

Lukudiplomeissa suoritettavat tehtävät jakavat mielipiteitä selkeästi. Osa pitää tehtäviä tärkeinä nimenomaan lukusuorituksen kontrolloinnin kannalta – tehtävillä varmistetaan, että oppilas on todella lukenut kyseisen kirjan. Osa taas ajattelee, että pakolliset tehtävät sammuttavat lukuinnon ja lukemisen ilon.

Lukudiplomien käyttöä voidaan ohjata myös kuntatasolla, esim. paikallisen opetussuunnitelman tai kulttuurikasvatussuunnitelman kautta, tai toisaalta niin, että tietty oppimisympäristö on käytössä koko kunnan alueella ja mahdollistaa diplomin käytön. Valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa ei ole mainittu lukudiplomeja. Mikäli valtakunnallinen lukudiplomi toteutettaisiin, siinä tulisi huomioida tasavertaisuus (niin suoritustavassa kuin suorituksen vaikutuksessa esimerkiksi arviointiin), saavutettavuus ja lukeminen oppilaalle sopivalla tasolla (lukivaikeudet, selkokirjojen käyttö) ja mahdollisuus eriyttää sekä alas- että ylöspäin.

Kansallisen lukudiplomin suoritusmekanismis visualisoituna.
Visualisointi: Pirita Tolvanen

Kohti kansallista lukudiplomia

Lastenkirjainstituutin toteuttaman kyselyn ja työpajapäivässä käytyjen keskustelujen pohjalta muodostettiin ehdotus kansallisen lukudiplomin rakenteeksi ja kaksi mahdollista toteutustapaa; toiminnallisempi lukudiplomisovellus ja materiaalipankin omainen lukudiplomisivusto.

Mallin mukaan diplomin saa suoritettua lukemalla viisi kirjaa. Lisäksi diplomissa on kaksi lisätasoa, jotka voi saavuttaa lukemalla 10 ja 15 kirjaa. Lukudiplomiin sisältyy tehtäviä, mutta niiden suorittamistavat ovat opettajan päätettävissä. Diplomiin sisältyy kirjakattaukset, jotka ovat kahdelle luokka-asteelle samat luokille 1–2, 3–4 ja 5-6. Yläkouluun on oma kirjakattauksensa.

Jokainen kattaus sisältää viisi kirjatarjotinta, joissa on kaikissa 8–10 kirjaa tai kirjasarjaa. Näin kirjamäärä on riittävän laaja, mutta sisältää valinnanvaraa, etenkin kun tavoitteena on, että diplomi suoritetaan saman kirjalistan pohjalta peräkkäisillä luokka-asteilla.  Kirjojen joukossa sekä selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja että pidempiä ja haastavampia kirjoja ja eri kirjallisuuden lajeja. Kirjojen haastavuustaso on merkitty selkeästi. Jokaiselta tarjottimelta valitaan luettavaksi yksi kirja.

Jos lukutaitotyöhön halutaan kansallisella tasolla panostaa, kansallinen lukudiplomi ja siihen liittyvä sovellus olisi toimiva ja tarpeellinen väline. Tämä vaatisi pitkäjänteistä ja aidosti valtakunnallista työtä sekä sitoutumisen diplomin asiantuntijatyön ja ylläpidon rahoittamiseen.

Lukudiplomissa on tärkeää huomioida monenlaiset lukijat sekä eri alueiden mahdollisuudet esimerkiksi kirjatarjonnan osalta. Siksi diplomin olisi tärkeää olla samaan aikaan joustava ja paikallisesti muokattavissa oleva, selkeä ja sellaisenaan toimiva valmis työkalu niin kouluille kuin kirjastollekin. Samaan aikaan kun diplomisuorituksen tulisi olla samankaltainen ja sen käyttö samanarvoista esimerkiksi suhteessa äidinkielen ja kirjallisuuden arviointiin, tulisi diplomin muovautua kullekin opettajalle ja oppilaalle toimivaksi työkaluksi, joka myös eriyttää alas- ja ylöspäin joustavasti.

Lukudiplomisivusto, joka sisältäisi kuratoidun kansallisen lukudiplomimallin, olisi jo selkeä parannus nykytilanteeseen. Mikäli lukudiplomista halutaan myös työkalu, joka innostaa lapsia ja nuoria lukemaan, on syytä pohtia lukudiplomisovelluksen toteuttamista ja tarjota hieman pelillisempää sisältöä. Tällöin tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota teknisen toteutuksen toimivuuteen ja eri ikätasoja kiinnostavaan visuaaliseen ilmeeseen. Lisäksi on syytä pohtia erilaisia paikallisia tai valtakunnallisia kampanjoita ja kilpailuja tukemaan sovelluksen käyttöönottoa.