Sisällys
Tietokirjojen määrä ja näkökulmat kasvussa, Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiedon ja kuvan muuttuvat suhteet tietokuvakirjassa, Pirita Tolvanen
Kävit museossa – ostitko lastenkirjan? Tuula Korolainen
Selkotietokirjat houkuttelevat kaiken tasoisia lukijoita, Mervi Heikkilä
Lapsi ja aikuinen yhteisen tiedon äärellä, Kari Vaijärvi
Näkymätön taustatyö vakuuttaa lukijan, Päivi Heikkilä-Halttunen
”A aakkoset alkaa, seisoo vakaasti tasajalkaa”, Päivi Heikkilä-Halttunen
Digitaalinen hakuteos kotimaisesta lastenkirjataiteesta, Päivi Nordling
Ainekirjoituskuvat kansakouluajan virikeaineistona, Kari Elkelä
Aina Brummer lastenlehti Tilhen toimittajana, Tuula Vuolle-Selki
Kirjakori 2022: Kotimaisuus valttia myös tietokirjatarjonnassa, Kaisa Laaksonen
Maikki Harjanne 1944–2023, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lukutikku: Kuinka tukea oppilaan narratiivista osaamista, Markku Löytönen
Kompassi: Nuorten tietokirja lajina, Maria Laakso
Haavi
Seula
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus
Tietokirjojen määrä kasvaa ja näkökulmia valitaan nyt entistä rohkeammin
Väitetään, että kaikki maailman tieto on nykyisin vain muutaman näppäimen painalluksen päässä tietoverkossa.
Samaan aikaan lasten ja nuorten tietokirjallisuus elää Suomessa murroskauttaan: julkaistujen kirjojen määrä on lisääntynyt vuosituhannen taitteesta lähtien ja kirjojen kotimaisuus on jo merkittävä valttikortti. Lapsille ja nuorille tehdään tietokirjoa esimerkiksi rahasta ja ratikoista, rikoksista ja niiden seuraamuksista, betonista, aivofysiologiasta ja energiasta.
Lasten- ja nuortenkirjailijoiden lisäksi tietokirjoja tekevät eri alojen tutkijat ja asiantuntijat, jotka sanoittavat tutkimustietoa kompaktiin ja samalla lapsentajuiseen muotoon. Tarkat lähdeluettelot ja lukusuositukset muihin samasta aihepiiristä kertoviin kirjoihin ovat yleistyneet lasten ja nuorten tietokirjoissa. Tämän voi nähdä yhtenä merkkinä tekijöiden ammattiylpeydestä: lapsille suunnattu tietokirja ei todellakaan ole mikään kepeä välityö. Rajattu sivumäärä ja kohdeyleisön ennakkotiedot ja -taidot huomioiva lähestymistapa vaativat aivan erityistä taitoa rajata, kiteyttää ja havainnollistaa hyvinkin monimutkaisia asioita.
Lapset voivat jo hyvinkin varhain osoittaa kiinnostusta fiktion sijasta faktaan. Jopa taaperoikäisille suunnatuissa kartonkisissa katselukirjoissa johdatetaan vaikkapa yleisimpiin lintulajeihin tai museoiden taideaarteisiin.
Monissa lasten tietokirjoissa raja perinteisen tietokirjan ja tarinavetoisen lastenkirjan välillä on toisinaan hiuksenhieno. Antero Warelius kehitti jo liki 180 vuotta sitten nerokkaan tarinallisen konseptin, jossa aikuinen ja lapsi ihmettelevät yhdessä erilaisia ilmiöitä. Moni uusi lasten tietokirja herättää ahaa-oivalluksia myös aikuisessa lukijassa
Jopa lukutaidon alkuun suunnatuissa helppolukuisissa lastenkirjoissa on jo huomattu lasten luontainen tiedonnälkä. Selkokielisen tietokirjallisuuden määrä on sekin ilahduttavasti kasvussa.
Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Lasten tietokirjoissa kuvituksen rooli on vahvistunut. Uudenlainen rohkea tiedon visuaalistaminen tekee oppimisesta elämyksellistä ja kokemuksellista.
Kouluopetuksessa tietokirja on oppimateriaalien rinnalla hyvä alusta harjoitella monilukutaitoa, kuvanlukutaitoa ja erilaisiin tiedonlähteisiin liittyvää kriittisyyttä. Kuvan antama tuki auttaa aina myös sellaista lasta, jolla on lukemiseen liittyviä haasteita. Koska nykylapsen ulottuvilla on jo periaatteessa kaikki maailman tieto, niin paras tietokirja syntyykin usein rohkealla aiheen rajauksella sekä nostamalla kuvitus tasaveroiseksi kertojaksi tekstin rinnalle.
Lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen keskittyvää sivumäärältään tuhdimpaa teemanumeroa on tukenut Suomen tietokirjailijat ry.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Onnimannin uusin numero keskittyy lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen. Normaalia laajempaa teemanumeroa on tukenut taloudellisesti Suomen tietokirjaiijat ry.
Päätoimittaja Päivi Heikkilä-Halttusen pääkirjoitus havainnollistaa suomalaisen lasten ja nuorten tietokirjallisuuden kasvun aikaa. Tietokirjallisuuden tarjonta on sekä monipuolistunut aiheiltaan että kasvanut nimekemääriltään vuosituhannen taitteesta lähtien. Kotimaiset tietokirjat rajaavat aiheitaan entistä enemmän: ne käsittelevät esimerkiksi rahaa, rikoksia ja niiden seuraamuksia, betonia, aivofysiologiaa ja energiaa. Lasten- ja nuortenkirjailijoiden ohella tietokirjoja tekevät myös eri alojen asiantuntijat ja tutkijat.
Kuvan merkitys on kasvanut tietokirjoissa. Pirita Tolvanen on vieraillut Bolognan kirjamessuilla ja tutustunut Giorgia Grillin ja Ilaria Dindellin kuratoimaan näyttelyyn Beauty and the World. Suomeenkin kaivataan jo tietokirjallisuuden kategorioihin lisää alalajeja; Bolognan näyttely pyrki vakiinnuttamaan yleiseen käyttöön termiä ”uusi tietokuvakirja” (new non-fiction picturebook), jolla tarkoitetaan visuaalisuuteen ja elämyksellisyyteen keskittyviä tietoteoksia.
Tuula Korolainen esittelee uusimpia suomalaisten museoiden julkaisemia lasten tietokirjoja. Kirjat voivat esimerkiksi syventää esillä olevaa näyttelyä, kertoa yleisesti museotoimesta tai taidehistoriasta.
Selkokielinen tietokirjallisuus on yleistynyt Suomessa viime vuosina, ja vähitellen myös lapsille ja nuorille suunnattu valikoima on kasvanut. Mervi Heikkilä kaipaa artikkelissaan selkokieleen ja sen kuvitukseen yhteisiä pelisääntöjä. Myös taloudellista tukea tarvittaisiin enemmän selkokirjojen kirjoittamiseen, kuvittamiseen ja kustantamiseen. Heikkilä on haastatellut selkokirjallisuuden veteraania, Pertti Rajalaa. Rajala haastaa yleiskustantamotkin julkaisemaan selkokirjoja.
Ensimmäinen suomenkielinen lasten tietokirja ilmestyi 1845. Antero Wareliuksen (1821–1904) kirjassa Enon opetuksia luonnon asioista lapsi ja aikuinen keskustelevat yhdessä luonnon ilmiöistä. Kari Vaijärvi havainnollistaa, kuinka Wareliuksen aikanaan hyvinkin moderni konsepti, faktan ja fiktion yhdistäminen eli faktio, näkyy kolmen Tietopöllö-palkitun tietokirjailijan, Laura Ertimon, Vuokko Hurmeen ja Jukka Laajarinteen, tuotannossa.
Aakkosia opettavilla runokuvakirjoilla on lastenkirjallisuudessa pitkät perinteet. Kirjaingrafiikka on aina kiehtonut kuvittajia ja taiteilijoita. Päivi Heikkilä-Halttusen artikkeli luotaa aakkoslorukirjojen ulkomaista ja kotimaista historiaa. Uusimmissa suomalaisissa kirjoissa visuaalinen estetiikka on jo osin jopa syrjäyttänyt kokonaan aiemmin tärkeät pedagogiset tavoitteet.
Lastenkirjainstituutin kuvittajabibliografia tarjoaa läpileikkauksen suomalaisesta lastenkirjataiteesta vuodesta 1847 alkaen. Päivi Nordlingin artikkeli keskittyy nykykuvittajien sukupolveen, joista suurin osa on syntynyt 1950–1990-luvuilla.
Lastenkirjainstituutin Punni-palkinnon saivat Mila Teräs ja Hannamari Ruohonen kuvakirjasta Ensilumi (Karisto 2022). Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut Punni-palkittuja Mila Terästä ja Hannamari Ruohosta sekä yhtä kunniamaininnan saaneista, Riikka Smolander-Slottea, erilaisten kirjahankkeiden vaatimista tausta-aineistoista ja tiedonhausta.
Kaisa Laaksonen kiinnittää Lastenkirjainstituutin vuotuisessa Kirjakori 2022 -katsauksessa huomiota mm. siihen, että nykyisin on entistä vaikeampaa erottaa kuvakirjaa ja tietokirjaa toisistaan, sillä kuvakirjoistakin löytyy paljon tietoa. Kirjakori-näyttelyssä on yhteensä 214 tietokirjaa, joista 127 oli kotimaisia.
Tamperelainen keräilijä Kari Elkelä esittelee vähän tunnettua koulujen opetusmateriaalia eli 1910–1960-luvulla julkaistuja kansakoulun ja oppikoulun alaluokkien ainekirjoitukseen tarkoitettuja kuvasarjoja. Niitä kuvittivat monet tunnetut kuvittajat, mm. Rudolf Koivu ja Helga Sjöstedt.
Tietokirjailija Tuula Vuolle-Selki on perehtynyt varhaisen suomalaisen lastenlehden perustajan, Aina Brummerin (1859–1884) elämään. Lastenlehti Tilhi ilmestyi vuosina 1884–1886.
Päivi Heikkilä-Halttusen muistokirjoitus maaliskuussa 2023 edesmenneestä Maikki Harjanteesta summaa etenkin Minttu-kuvakirjasarjasta tunnetun kirjailija-kuvittajan tuotantoa ja Harjanteen merkitystä suomalaisen kuvakirjan uudistajana.
Emeritus professori, tietokirjailija Markku Löytösen Lukutikku-palstan artikkeli tuo esille ajatuksen tieto- ja kaunokirjojen monen lukupinnan narratiivista, joka parhaimmillaan lisää sekä lasten, nuorten että aikuisten kiinnostusta lukemiseen. Maria Laakson Kompassi-palstan keskustelunavaus nostaa esiin nuorten tietokirjallisuuden erityispiirteet, jotka aiheuttavat haasteita niin kirjojen saavutettavuuden kuin näkyvyydenkin suhteen.
Seula-palstalla arvioidaan kaksi englanninkielistä lasten ja nuorten tietokirjallisuutta käsittelevää tutkimusta sekä lasten- ja nuortenkirjaklassikoista inspiroitunut leivontakirja. Puntarissa arvioidaan uusimpia kiinnostavia kotimaisia ja käännöksinä ilmestyneitä lasten ja nuorten tietokirjoja.
