Sisällys
Kirjakokoelmia kerrakseen, Päivi Heikkilä-Halttunen
Tubettajat innostavat nuoria lukemaan, Jaana Ristimäki
Kun lastenkirjojen kerääminen on kansalaisvelvollisuus, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lue, jos uskallat! Rimma Erkko
Ainakin sata sanaa, Sanna Tapionkaski, Milla Markkola, Anna Paavola & Anneli Yliherva
Yksi ehdotus Tove Janssonin elämästä, Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjastojärjestelmä vaihtui Lastenkirjainstituutissa, Anna Tiitinen
Ilpo Tiihonen 1950–2021, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lukutikku: Lukemossa kuuluu lasten ja nuorten oma ääni, Lotta Luukila
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lássen-Seger
Pääkirjoitus:
Kirjakokoelmia kerrakseen
Koen olevani etuoikeutettu, kun voin työskennellä lastenkirjallisuuden asiantuntijana nimenomaan Tampereella. Lastenkirjainstituutin mittavat kirjakokoelmat ovat vain muutaman kivenheiton päässä kotoani ja lähikirjastokin on melkein kädenojentaman päässä.
Silti minulla on myös kotona ja työhuoneella melkoinen määrä kirjoja. Kulloisenkin kirjasesongin uutuuksien lisäksi hyllyistä löytyy rutkasti vanhempaa lastenkirjallisuutta.
”Ei pidä olla loppasuu maailman tavaralle” sanotaan sananlaskussakin, mutta minulle lastenkirjallisuuden keräilyssä on kyse mukavuudenhalun lisäksi puhtaasta esteettisestä nautinnosta.
Markus Brummer-Korvenkontion laajat lastenkirjakokoelmat ja hänen avuliaisuutensa erilaisissa pulmissa ovat edistäneet olennaisesti lukuisia tutkimushankkeitani. Ilman Brummeriana-kokoelmaa olisi ollut hankalaa jäljittää Helmi Krohnin nimiin Suomessa merkittyjen, alun perin brittiläisten Hipsuvarvas-kirjojen historiaa.
Syksyn Onnimannissa Brummer-Korvenkontio kertoo lähes 50 vuotta jatkuneesta intohimostaan kerätä lastenkirjallisuutta Suomesta ja maailmalta. Haastattelussa hän antaa myös vinkkejä harrastusta vasta aloitteleville.
Lastenkirjainstituutin kirjaston kokoelman ydin hankittiin instituutin perustamisvuonna 1978. Tampereen kaupungin tuen avulla voitiin ostaa kuopiolaisen kirjastonhoitajan Raija-Leena Tikkasen 8000 lasten- ja nuortenkirjan kokoelma. Sittemmin instituutti on saanut monia kiinnostavia kirjalahjoituksia. Tove Jansson lahjoitti vuonna 1989 kotikirjastostaan 410 nidettä lastenkirjoja ja alan tutkimusta. Tuulikki Pietilän seikkailukirjallisuuden kokoelma, 376 nidettä, löytyy kirjastosalin vanhojen kirjojen huoneesta.
Instituutin aapis- ja lukukirjat ovat saaneet merkittävää täydennystä professori T. J. Kukkamäen ja opettaja-keräilijä Aaro Salovaaran lahjoituksista. Emeritaprofessori Sirkka Heiskanen-Mäkelän lahjoituksena on saatu H. C. Andersenista eri kielillä tehtyä tutkimuskirjallisuutta ja Markus Brummer-Korvenkontion lahjoituksella vuonna 2018 paikattiin muutamia peruskokoelman puutteita. Monet yksityishenkilöt ja perikunnat lahjoittavat jatkuvasti kirjastoon yksittäisiä teoksia tai laajempia kokonaisuuksia.
Täydet kirjahyllyt eivät enää ole kodin vaurauden tai sivistyksen mitta. Lastenkirjat ovat nykyisin sananmukaisesti käyttökirjallisuutta ja ne ovat yleisten kirjastojen kautta kaikkien ulottuvilla. Millaiset lastenkirjat mahtavat olla 50 vuoden päästä harvinaisia, keräilijöiden himoitsemia kohteita? Se jää nähtäväksi.
Onko sinulla tai läheiselläsi erikoinen tai kiinnostava lastenkirjakokoelma? Ota yhteyttä Onnimannin toimitukseen, ja kerrotaan kirja-aarteesta muillekin kiinnostuneille!
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Syksyn numerossa kurkistetaan kiinnostaviin lasten- ja nuortenkirjallisuuden ilmiöihin.
Jaana Ristimäki pohtii artikkelissaan syitä lasten ja nuorten fanittamien tubettajien julkaisemien kirjojen suurelle suosiolle. Tubettajat ja heidän faninsa luovat sosiaaliseen mediaan eräänlaisen virtuaalisen lukupiirin, kun fanit voivat jakaa kirjojen herättämiä ajatuksia tubettajien lisäksi toisten nuorten kanssa. Tubetähtien kirjat tukevat myös uusimman kansallisen lukutaitostrategian suosittelemaa osallistavan ja yhteisöllisen lukemisen ideaa, jossa annetaan painoa elämykselliselle lukemiselle.
Professori Markus Brummer-Korvenkontio kertoo Päivi Heikkilä-Halttusen haastattelussa lähes 50 vuotta jatkuneesta laajamittaisesta lastenkirjallisuuden keräilyharrastuksestaan. 26 000 suomalaisen ja ulkomaisen lasten- ja nuortenkirjan kokoelma on sijoitettu Kansalliskirjastoon Brummeriana-erikoiskokoelmaksi. Haastattelussa Brummer-Korvenkontio antaa aloittelevalle bibliofiilille vinkkejä myös keräilyharrastuksen aloittamiseen.
Rimma Erkko kaipaa uutta suomalaista lasten ja nuorten kauhukirjallisuutta käsittelevässä artikkelissaan lisää aihealueen tutkimusta. Klassisen goottilaisen kauhun lisäksi uutuuksissa näkyvät kansanperinteestä saadut vaikutteet. Kauhukirjoissa jännite syntyy usein lasten viattomuuden ja kauhun rinnastamisesta. Päähenkilöiden turvattomuuden tunnetta vahvistaa yleensä se, että kirjoissa aikuiset loistavat poissaolollaan tai he ovat muutoin kykenemättömiä ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista.
Tampereen yliopiston logopedian opiskelijoiden ja tutkijoiden yhteinen artikkeli esittelee kiinnostavia lastenkirjoja erityislapsista, joilla on haasteita puheen, kielen tai vuorovaikutuksen osa-alueilla. Aiheen käsittely on monipuolistunut 2000-luvulla. Siinä missä aiemmin lapsen erityisyyttä haluttiin lähteä lastenkirjoissa korjaamaan ja poistamaan, niin nyt erityisyyttä kuvataan jo luonnollisena osana lapsen elämää ja arkea. Suhteutettuna lasten- ja nuortenkirjojen vuotuisiin julkaisumääriin, lapsen erityisyyttä ja vammaisuutta käsitteleviä lastenkirjoja ilmestyy kuitenkin edelleen liian vähän. Kirjoittajat muistuttavat, että kirjoista hyötyvät erityislasten lisäksi heidän läheisensä ja ammattikasvattajat.
Johanna Venhon syksyn uutuus Syyskirja (WSOY) on aikuisille suunnattu elämäkerrallinen romaani, biofiktio, Tove Janssonista (1914–2001). Romaani ajoittuu muutamaan kesäpäivään 1991 Klovharun luodolle, missä Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettävät viimeistä kesäänsä. Haastattelussa Johanna Venho kertoo, kuinka pääsi vierailemaan Janssonin ja Pietilän kesänviettopaikassa Porvoon saaristossa vasta romaanin viimeistelyvaiheessa. Klovharun erityinen tunnelma vaati vielä koko käsikirjoituksen uudelleen kirjoittamista.
Lukutikku-palstalla Lotta Luukila kertoo Lastenkirjainstituutin Lukemo-sivuston laajennuksesta, joka antaa tilaa lasten ja nuorten omalle kirjapuheelle. Lasten ja nuoren oma ääni -sivuille odotetaan eri ikäisten lukijoiden lasten- ja nuortenkirjoihin liittyviä tekstejä, kirjavinkkejä, kirjavideoita tai fanitaidetta.
Summary
This fall issue of Onnimanni covers a range of intriguing youth literature phenomena.
Jaana Ristimäki’s article considers possible reasons for young people’s growing interest in books by popular YouTubers. Social media allows YouTuber-authors and their fans to engage in virtual book clubs, where fans can share their reading experiences with both writer and peers. Hence, books by YouTubers back the latest national reading strategy, which endorses participatory and communal reading as a means to enhance the reading experience.
Professor Markus Brummer-Korvenkontio relates in an interview by Päivi Heikkilä-Halttunen his almost 50-year-long interest in collecting books for children and young people. The Brummeriana Collection, which includes 26 000 Finnish and foreign books, is housed by the National Library of Finland. In addition, Brummer-Korvenkontio offers advice to beginning bibliophiles and collectors.
In her article on recent Finnish horror fiction for young people, Rimma Erkko raises the need for more genre-related research, such as the influence of classic gothic horror or folktales. Horror fiction for children often builds suspense by contrasting fear and childhood innocence. In order to increase a young protagonist’s sense of insecurity, adults are typically absent or incapable of caring for the well-being of the young.
An article co-written by students and researchers of logopedics at Tampere University presents compelling children’s books about children with special needs, who face challenges in terms of speech, language or interaction. During the past twenty years, these topics have diversified. Whereas children’s books used to set out to fix and remove such challenges, difference is now depicted as a natural part of children’s everyday lives. However, given the number of books for young people published annually, books featuring children with special needs and disabilities are still too few. The article authors stress that books of this kind speak to, not only special needs children themselves, but also to their families, caregivers and educators.
Johanna Venho’s latest novel Syyskirja (WSOY) is a biofictive novel for adults about Tove Jansson (1914–2001). It is set on the islet Klovharun during a few summer days in 1991 depicting Tove Jansson and Tuulikki Pietilä’s final summer stay on the islet. In the interview, Johanna Venho reveals that she was not able to visit Klovharun in the Porvoo archipelago until at the very last stages of finishing the novel. However, experiencing first-hand the unique atmosphere on the small island made her rewrite the entire novel.
In the Lukutikku column, Lotta Luukila presents ”Oma ääni”, which is the latest addition to the Institute’s Lukemo-site. ”Oma ääni” is a platform where children and young adults can voice their own opinions about books they have read, and post e.g. their own texts, videos or fan art.
Translation: Maria Lassén-Seger
