Sisällys
Hei ystäväni, Jani Ikonen
Opettajan roolit lastenromaaneissa, Kia Raevaara
Lisää kritiikkiä! Outi Hytönen
Dialogiin tarvitaan kaksi, tai sitten ei, Sinikka Nopola 1953–2021, Tuula Korolainen
Sinikka, Hannele Huovi
Kirjan kannet ja kielen kannat auki! Päivi Heikkilä-Halttunen
Taaperot tekevät sanoista taidetta, Elina Suomalainen
Lukutikku, Varhaiskasvatuksen sanataide tuottaa iloa ja kehittää tunnetaitoja, Juli-Anna Aerila & Merja Kauppinen
Kompassi, Oma kieli, omat tarinat, Emma Puikkonen
Seula
Haavi
Puntari
Pääkirjoitus:
Hei ystäväni!
Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää! On ollut niin upea tämä alkuvuosi! Ihanaa, kun on ollut pakkasta ja lunta, nautin siitä todella sydämeni pohjasta. Tuntuu, että se tuulettaa mieltä ja on saanut tämän vuoden alkamaan aivan uudelta ladulta.
Oletko muuten kuullut, että aloitin tän vuoden alussa Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana?
Joo, aikamoisen pitkä titteli, mutta on yhdistyksellä jo ikääkin. Se on saanut alkunsa samana vuonna, kun mä. Oma olo on vielä ihan ketterä ja kirkas, joten samaa oletan yhdistykseltäkin.
Ei ois kyllä joskus uskonut, että tällaseen tehtävään minua pyydetään. Enhän mä lapsena ainakaan ollut mikään lukutoukka, vaikka kirjojen ja sarjisten kanssa viihdyinkin. Kattelin enemmän vaan kuvia ja imin tarinoita niiden kautta. Mitäköhän siitä ois seurannut, jos silloin ois ollut kirjavinkkareita tai sanataideopettajia, tai edes lukevia kavereita? Oisin luultavasti aiemmin oivaltanut, millaisia mahdollisuuksia tarinoilla on ja mitä vahvuuksia mulla sillä saralla voisi olla.
No, oma kuvallinen ammattitaitoni, kuvittajuus, on hiipinyt muhun pikkuhiljaa, ja edelleenkin aktiivisesti pohdin, kuinka kuva ja sana yhdessä luo kiinnostavan kokonaisuuden. Enkä tarkota pelkästään fiktioo. Maailmassa on paljon hämmennystä, jota on mahdollista kuvalla ja sanalla kirkastaa tai ainakin luoda siihen selkeyttäviä näkökulmia. Ja tekemistä riittää!
Onneksi mulla on tässä tehtävässä ympärilläni asiantunteva hallitus ja loistava henkilökunta. Olennaista on, että hahmotetaan yhdessä, millaisia arvoja LKI edustaa ja millaista toimintaa haluta luoda. Samalla haluan omalla panoksellani kunnioittaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä tämän yhdistyksen eteen vuosien aikana.
Ootko sä muuten ollu jonkun yhdistyksen hallituksessa? Mähän oon ollut parissakin, Kuvittajat ry ja Santaideyhdistys Yöstäjä ry. Se ei välttämättä ole mitään kevyintä hommaa ja tuloksetkin saattaa näkyä vasta viiveellä. Mut sen verran oon ymmärtänyt, ettei siinä hommassa ole mitään järkeä, jos siihen ei itse usko. Jokin motivaatio on oltava, jokin sisäisen tulen kantaja? Minulle tässä on kyse siitä laajasta ja merkityksellisestä kulttuurista, joka punoutuu lasten- ja nuortenkirjallisuuden ympärille. Tässäkin ulkoasultaan uudistuneen Onnimannin numerossa näemme, kuinka sanataidekasvatus on kulttuurisen toimijuuden rakentaja.
Kirja on minulle symboli ei objekti, vaikka pidän kyllä kirjojen tuoksusta.
Kirja on avaus ja ikkuna – sisään ja ulos. Tehdään tästä upea vuosi!
Palveluksessasi, Jani Ikonen
Tiivistelmä
Opettajiin kohdistuu työelämässä entistä enemmän paineita, ja tämä näkyy jo monin tavoin myös lastenromaaneissa. Kia Raevaara, joka työskentelee itsekin alakoulun opettajana, tarkastelee artikkelissaan reilun kymmenen viime vuoden aikana ilmestyneitä koulumaailmaan sijoittuvia teoksia. Opettajia karrikoidaan usein liioittelevan huumorin kautta, mutta onneksi useimmista kirjoista löytyy myös tunnistettavaa kouluarkea ja työlleen aidosti omistautuneita opettajia.
Lastenkirjakritiikki on vähentynyt Suomessa sanomalehdissä ja kulttuurilehdissä koko 2000-luvun ajan. Outi Hytönen on haastatellut neljän kirjallisuuslehden päätoimittajia. He kaikki ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, mutta peräänkuuluttavat enemmän ammattitaitoisia kirjoittajia ja lehden lukijakuntaa kiinnostavia aiherajauksia. Heidän mielestään nykyisessä kirjatulvassa asiantuntevat katsaukset laajasta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta palvelevat aikuisia jopa paremmin kuin yksittäiset teoskritiikit.
Vuoden ensimmäisen Onnimanni-lehden keskeisenä teemana on sanataidekasvatus. Laki taiteen perusopetuksesta otettiin Suomessa käyttöön 1990-luvun alussa, ja tuolloin myös sanataide nostettiin yhdeksi taiteenlajiksi esimerkiksi kuvataiteen ja esittävien taiteiden rinnalle. Sanataidetta voi harrastaa ohjatuissa ryhmissä vauvaiästä pitkälle teini-ikään asti.
Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut neljää sanataidekasvattajaa. He toivovat, että sanataidetta hyödynnettäisiin paljon nykyistä enemmän päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa. Sanataidekasvatus käyttää lasten- ja nuortenkirjallisuutta luovien harjoitteiden inspiraationa ja aineistona. Kouluissa järjestetyissä sanataidepajoissa on huomattu, että aiemmin penseästi lukemiseen suhtautuneet lapsetkin ovat kiinnostuneet kirjoista ja kirjoittamisesta. Usein eri genrejen väliin solahtavat kirjat (esim. säeromaanit ja kokeelliset runot) antavat inspiraatiota omiin teksteihin.
Elina Suomalainen on tutustunut turkulaisen sanataidepainotteisen perhepäiväkodin toimintaan, jossa lorut ja lastenkirjat näkyvät monin tavoin. Arkiset sanataideharjoitukset tukevat luontevasti jo taaperoikäisen lapsen minäkuvan rakentumista ja puheen kehitystä. Juli-Anna Aerila ja Merja Kauppinen osoittavat opettajille suunnatun Lukutikku-palstan artikkelissa, kuinka sanataide vahvistaa varhaiskasvatuksessa myös lapsen yhteistyön ja vuorovaikutuksen taitoja. Sanataidekasvattaja ja kirjailija Emma Puikkonen muistuttaa Kompassi-palstalla, että sanataidetta ei pidä ajatella vain kirjallisesta urasta haaveilevien lasten harrastuksena, sillä nykyisessä informaatioyhteiskunnassa sanataidekasvatus hyödyttää jo tasapuolisesti kaikkia kansalaisia.
Tuula Korolainen korostaa pitkäaikaisen ystävänsä Sinikka Nopolan (1953–2021) muistokirjoituksessa tämän erityistä taitoa kirjoittaa dialogia. Aikuistenkirjojen ohella Nopola kirjoitti yhdessä sisarensa Tiinan kanssa Heinähattu ja Vilttitossu– ja Risto Räppääjä -sarjoja.
Summary
Primary school teacher Kia Raevaara has studied children’s books from the past ten years set in a school milieu and found that they feature teachers working under increasing pressure. Teachers are often depicted as humorously exaggerated caricatures, yet most books portray recognisable everyday life at school and teachers who are genuinely dedicated to their work.
Children’s literature criticism has decreased in Finnish newspapers and cultural magazines throughout the 2000s. Outi Hytönen talks to four editors in chief, who share an interest in literature for children and young adults, but lack skilled writers and criticism angled towards their magazine’s readership. According to them, professional overviews guiding readers through the flood of new children’s books, serve adult readers better than reviews of single titles.
Onnimanni’s first issue this year highlights literary arts education. A Finnish law on teaching the arts was passed in the early 1990s, which elevated literary arts as equal to visual and performance arts. Literary arts is taught over a broad age range from babies to teenagers.
Päivi Heikkilä-Halttunen interviews four literary arts pedagogues, who wish that kindergartens, schools and libraries would make more frequent use of literary arts education. Books for children and young adults are used as material and a source of inspiration for creative exercises within literary arts education. Literary arts workshops arranged in schools show that children with little previous interest in reading gain an increased interest in books and writing as a result of these activities. Books that cross genre boundaries (e.g. novels in verse and experimental poetry) are especially inspiring when teaching young people to write texts of their own.
Elina Suomalainen takes a closer look at a private kindergarten in Turku, which focuses on the literary arts by using rhymes and books in various ways. Everyday exercises are used to support toddlers to boost their self-image and develop their speaking skills. In the Lukutikku-column addressed to teachers, Juli-Anna Aerila and Merja Kauppinen demonstrate how literary arts skills in early childhood education strengthen children’s abilities to cooperate and interact. Literary arts pedagogue and writer Emma Puikkonen asserts in her Kompassi-column that literary arts are not only relevant for children dreaming of a literary career. Everyone growing up in our modern-day information society can benefit from developing their literary arts skills.
Tuula Korolainen highlights her long-lasting friendship with writer Sinikka Nopola (1953–2021) in her obituary, which celebrates Nopola’s talent for writing dialogue. Along books for an adult readership, Nopola wrote together with her sister Tiina the popular children’s book series about Hayflower and Quiltshoe, and Ricky Rapper.
Translation: Maria Lassén-Seger
