Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja ilmestyi 75 vuotta sitten. Janssonin alkuteosten uusinta- painosten rinnalla julkaistaan paljon muiden kirjailijoiden ja kuvittajien muumiteoksia, jotka pohjautuvat Janssonin luomaan fantasiamaailmaan. Milena Komulainen on tutustunut viime vuosina lisääntyneeseen ns. ”uusmuumikirjojen” suomenkieliseen valikoimaan, josta löytyy katselukirjoja pienimmille taaperoille, kuvakirjoja, tietokirjoja ja satukirjoja. Kirjat toimivat usein eräänlaisena johdatuksena muumien maailmaan.
Leena Laakson artikkelissa virittäydytään joulutunnelmaan vanhojen ja hieman uudempien sisäoppilaitoksen joulunviettoa kuvaavien lasten- ja nuortenklassikoiden avulla. Susan Coolidgen ja Jean Websterin tyttökirjoissa joulunvietto koulussa kaukana kotoa on yhtä kärsimystä. Sen sijaan J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoissa Tylypahkan velhokoulun joulu on jopa ylenpalttinen.
Katri Karasma on haastatellut nuortenkirjailija Briitta Hepo-ojaa. Hepo-oja palkittiin Topelius-palkinnolla tänä vuonna teoksestaan Suomea lohikäärmeille (Otava 2019).
Juhani Niemi esittelee suomenruotsalaisen modernismin keskeisen runoilijan Elmer Diktoniuksen postuumina ilmestyneen kuvarunokirjan Birgittas bilderbok, jonka Diktonius teki alun perin uniikiksi lahjaksi Rabbe Enckellin tyttärelle Birgitalle.
Ilta-Kanerva Kankaanrinta on kartoittanut korona-pandemiasta lapsille kertovaa, eri puolilla maailmaa julkaistua lastenkirjallisuutta. Suurin osa kirjoista on julkaistu verkkokirjoina. Alkuperäistä suomalaista lastenkirjaa aiheesta ei ole vielä kirjoitettu.
Opettajille suunnatulla Lukutikku-palstalla Jaana Ristimäki havainnollistaa Kaisa Happosen ja Joonas Utin Piste-kuvakirjojen (WSOY 2019 ja 2020) metafiktiivistä kerrontaa. Päiväkoti-ikäisten kanssa teoksia voi hyödyntää elämyksellisen lukemisen harjoittelussa ja jopa vielä yläkoululaiset hyötyvät kertojan, kerronnan, intertekstien ja parodian käsitteiden avaamiseen liittyvistä esimerkeistä.
