Sisällys
Nyt on aikaa lukea yhdessä ja eri alustoilla, Kaisa Laaksonen
Lasten- ja nuortenkirjojen Saamenmaa, Vuokko Hirvonen
Monipuolinen Kirjakori 2019, Kaisa Laaksonen
Marika Riikoselle hevoset ovat elämäntapa ja mielentila, Mia Lempinen
Kultaisen kodin ihanteita ja esikuvia, Leena Laakso
Kepler62-sarja koukuttaa eri-ikäisiä lukioita, Kaisa Lange
Lukutikku, Aitoja kohtaamisia virtuaalisesti, Lotta Luukila
Hellevi Salminen 1941–2020, Päivi Heikkilä-Halttunen
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus:
Nyt on aikaa lukea yhdessä ja eri alustoilla
Poikkeusolojen kevät on saanut minut pohtimaan kirjoja uudella tavalla.
Kirjallisuuden suurkuluttajana minun oli vaikea ymmärtää, että kirjastot suljettiin kokonaan.
Alkujärkytyksen jälkeen tutkailin jäljelle jääneitä vaihtoehtoja: Mitä lukemattomia kirjoja löytyy omasta kirjahyllystä? Saisinko lapsetkin innostumaan lapsuuteni rakkaista kirjoista? Pitäisikö nyt perehtyä kirjastojen e-kirjatarjontaan ja kokeilla sähkökirjojen lukemista?
Lasten päivittäinen ruutuaika lisääntyi etäkoulun aikana huimasti. Iso osa lasten ja nuorten koulupäivistä siirtyi ruudulle etäyhteyksien päähän, ystävät ovat olleet tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa ja videoyhteyksillä. Isovanhempiinkin pidetään yhteyttä videokuvan välityksellä.
Koronapandemian aiheuttamalla poikkeustilanteella on varmasti kauas kantavia vaikutuksia myös lasten-ja nuortenkirjallisuuden lukemisen tapoihin. Kirjastojen e-kirjojen ja äänikirjapalveluiden suosio on noussut. Aktiivisesti harrastavien lasten ja nuorten arkeen on tullut enemmän aikaa vaikkapa lukemiselle, kun muut harrasteet ovat tauolla. Kenties lukeminen on alkanut innostaa heitä uudella tavalla, kun siihen on voinut syventyä rauhassa. Toivottavasti yhdessä perheen kanssa lukeminen on lisääntynyt, kun koko perhe viettää enemmän aikaa yhdessä.
Kaikissa lapsiperheissä ei kuitenkaan riitä laitteita jokaiselle perheenjäsenelle edes työ- ja koulukäyttöön, saati vapaa-ajalle. Kaikissa lapsiperheissä ei liioin ole kirjahyllyjä, joista napata sopivaa lukemista. Nettikirjakaupan valikoimatkaan eivät ole kaikkien ulottuvilla. Etäopetuksessa koululaisilla ei ole tasaveroisia mahdollisuuksia päästä käsiksi opettajan kirjavinkkilistojen teoksiin, sillä usein ne edellyttävät aktiivisuutta myös lasten vanhemmilta.
Poikkeustilanne on nostanut vahvasti esille niin yleisten kirjastojen kuin koulukirjastojenkin roolin tasa-arvoa edistävänä ja kaikkien saavutettavissa olevana palveluna. Kirjastosta jokainen voi käydä lainaamassa kiinnostavan kirjan kotiin, riippumatta saatavilla olevista laitteista, perheen rahatilanteesta tai vanhempien innostuksesta. Koulun omasta kirjahyllystä opettaja voi antaa kirjan suoraan lapsen käteen.
E-kirjojen lukeminen kasvattaa lasten jo lisääntynyttä ruutuaikaa entisestään. Siksi ne eivät voi olla ainoa tapa lukea kirjoja tulevaisuudessakaan. Painettu kirja on yhä tärkeä vaihtoehto.
Poikkeuskeväänä kirjat eivät edelleenkään ole joko–tai vaan sekä–että eli perinteisiä kirjoja ja e-kirjoja, äänikirjoja ja sovelluksia. Niillä on kaikissa eri muodoissaan tärkeä rooli.
Lastenkirjainstituutti selvittää, miten maailmanlaajuisen koronavirusepidemian aiheuttama poikkeustila on vaikuttanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemiseen digitaalisilla alustoilla. Toukokuussa toteutetun, alle 18-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnatun kyselyn tuloksista voi lukea kesän mentyä LKI:n verkkosivuilta.
Kaisa Laaksonen
Tiivistelmä
Pääkirjoituksessa Kaisa Laaksonen pohtii koronapandemian vaikutuksia perheiden lukemistottumuksiin, kun kirjastot olivat koko kevään suljettuina. Kaikilla lapsiperheillä ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta lukea sähkökirjoja tai tilata luettavaa verkkokirjakauppojen kautta. Poikkeusoloissa kirjastojen ja koulukirjastojen merkitys tasa-arvoisina ja kaikkien saavutettavissa olevina palveluina on kasvanut.
Vuokko Hirvosen artikkeli uusimmasta saamelaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta havainnollistaa omakielisen kirjallisuuden merkitystä pienelle alkuperäiskansalle. Saamenkielisen kirjallisuuden tehtävänä on vahvistaa myös lasten ja nuorten kielellistä ja kulttuurista identiteettiä. Saamelainen lasten- ja nuortenkirjallisuus ei kuitenkaan enää synny tyhjiössä, sillä siihen ammennetaan yhä enemmän vaikutteita fantasiasta, nykysaamelaisesta arjesta ja nuoruuden perustunnoista. Kirjallisuuden alueen uudesta arvostuksesta kertoo myös se, että kirjailijoiden keski-ikä on vähitellen nuorentunut. Valtaosa Suomessa julkaistuista saamenkielisistä teoksista ilmestyy norjalaisten kustantamoiden kautta. Suomessa asuu nykyisin noin 10 000 saamelaista.
Leena Laakson artikkeli keskittyy Suomessa vuosina 1938–1952 ilmestyneen, alun perin virolaisen Kultainen koti -kuvakirjasarjan vaiheisiin. Sarjan kirjat ovat jääneet erityisesti sota-ajan lasten mieleen, koska tuolloin julkaistiin vielä niukasti nelivärisiä kuvakirjoja.
Kaisa Lange on lukenut yhdessä 15-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen Kepler62-sarjaa (WSOY). Avaruusseikkailu on Suomessa saanut poikkeuksellisen laajan lukijakunnan. Lange nostaa artikkelissaan esille sarjan kiinnostavia yhteiskunnallisia teemoja yksilöstä, ystävyydestä ja vallasta. Pasi Pitkänen on luonut kirjasarjalle vahvan visuaalisen maailman.
Kaisa Laaksosen artikkelissa summataan vuoden 2019 monipuolista lasten- ja nuortenkirjatarjontaa. Lastenkirjainstituutin Kirjakori-näyttelyyn kertyi yhteensä 1255 alkuperäistä kotimaista tai käännettyä lasten- ja nuortenkirjaa. Yhteiskunnallisesti kiinnostavia ja yksilön kasvuun liittyviä aiheita käsiteltiin edelleen paljon. Tietokirjoja ilmestyi Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Opettajille suunnatulla Lukutikku-palstalla Lotta Luukila esittelee huhtikuussa Koronaviruksesta aiheutuneen poikkeustilan takia verkossa järjestetyn LANU!-festivaalin erilaisia virtuaalisia kohtaamisia kirjojen ja niiden lukijoiden kanssa.
Mia Lempinen on haastatellut toimittaja-kirjailija Marika Riikosta, joka on julkaissut samanaikaisesti kaksi hevosaiheista teosta, nuortenromaanin Ravilikat (Karisto 2020) ja tietokirjan Hevostytöt (Art House 2020). Jälkimmäinen pohjautuu Riikosen omien kokemusten lisäksi kyselyyn, johon hän sai vastauksia yli 200 alan harrastajalta. Hevostyttöys ei ole lopulta sidottu sukupuoleen: tärkeintä siinä on syvä tunneyhteys hevosen kanssa. Monelle tallilla vietetty aika hevosen kanssa on myös tärkeä vastapaino hektiselle arjelle.
Summary
In the editorial, Kaisa Laaksonen considers the impact of the corona pandemic on families’ reading habits this spring when libraries have had to close down. Not all families with children were able to read e-books or buy reading matter from online bookstores. In emergencies like these, equally accessible library services are indeed crucial.
Vuokko Hirvonen’s article about the latest Sami books for young people addresses the significance of native peoples’ access to books in their first language. In addition, Sami literature needs to strengthen the linguistic and cultural identity of young people. Contemporary Sami youth literature is not produced in a vacuum, but increasingly influenced by fantasy literature, contemporary Sami every-day life, and matters relevant to young people in general. The average age of Sami writers has gradually decreased. Most books written in Sami come from Norwegian publishers. Today, ca 10 000 Sami live in Finland.
Kaisa Laaksonen adds up the diverse range of books for children and young adults published in Finland in 2019. The Institute’s Kirjakori-exhibition comprises all in all 1255 books, including both originals in a native language and translations. During 2019, themes of societal interest and individual growth were still topical. More non-fiction books were published than ever before.
Mia Lempinen has interviewed journalist and writer Marika Riikonen, who has published two horse-themed books simultaneously: the YA novel Ravilikat (Karisto 2020) and the non-fiction book Hevostytöt (Art House 2020). The second book is based on Riikonen’s own experiences, as well as the results of a survey answered by more than 200 horse enthusiasts. Being a “horse-girl” is, foremost, not simply a matter of gender, but of experiencing a deep emotional connection with a horse. For many enthusiasts, the time spent in the stable together with a horse is an important counterweight to hectic everyday life.
Leena Laakso’s article explores the phases of an originally Estonian picturebook-series called Kultainen koti, which was published in Finland from 1938 to 1952. Since picturebooks in four colours were quite rare at the time, this series made a lasting impression on wartime child readers.
Kaisa Lange has read Timo Parvela, Bjørn Sortland and Pasi Pitkänen’s Kepler62-series (WSOY) together with her 15-year-old grandchild. This space adventure has been unusually widely read in Finland. Lange highlights the most interesting societal themes concerning the individual, friendship and power. Pasi Pitkänen has created the series’ powerful visual world.
In the Lukutikku column targeted at teachers, Lotta Luukila presents the LANU! Festival in April when books and their readers – due to the extraordinary circumstances – met online.
Translation Maria Lassén-Seger
