Onnimanni 3/2017

Sisältö

Oi kotimaa! Kaisa Laaksonen

Kenen itsenäinen Suomi? Päivi Heikkilä-Halttunen

Kotirintamalla ja komennuksella, Sara Kokkonen

Isänmaan puolesta, Jukka Laajarinne

Kohti moniäänistä Suomea, Kirsti Manninen

Ollin oppivuosista Risto Räppääjään, Juhani Niemi

Ne lapsuuden ihanat kirjat

Murre ja mukulat, Heli Laaksonen

”Mie muutin vasta etelään”, Emma Kaukiainen

Mitä haluat tietää kotimaasta? Tuula Korolainen

Seula

Haavi

Puntari

Summary

Pääkirjoitus: Oi kotimaa!

Lastenkirjainstituutin kirjastoon on satavuotiaan Suomen kunniaksi nostettu esille valikoima vuonna 1917 ilmestynyttä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. On kiinnostavaa tutkia, mitä lapset lukivat sata vuotta sitten. Tarjolla on sekä käännöksiä että kotimaista kirjallisuutta. Joukosta löytyy Anni Swanin ja Topeliuksen satuja, opettavaisia ja isänmaallisia tekstejä sekä seikkailukertomuksia. Mukana on muutamia tuttuja nimekkeitä, jotka olen itsekin lapsena lukenut. Anni Swanin Iiris rukka, Mary Marckin Eevan luokka ja Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki ovat monelle sukupolvelle tuttuja klassikoita. Ne ovat osaltaan rakentaneet kuvaa suomalaisuudesta, maalaisista, jotka muuttavat kaupunkiin, tyttökoululaisista Fazerin kahvilassa tai äänekkäästä Kiljusen perheestä, joka herättää Helsingissä huomiota melkein kuin suomalaiset etelänlomalla.

Jo sata vuotta sitten suomalaislapsilla oli mahdollisuus lukea monenlaisia kirjoja omalla äidinkielellään. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että kaikki lapset voivat lukea omalla kielellään omasta kotimaastaan kertovia kirjoja.

Vuonna 2016 Suomessa julkaistiin reilut tuhat lasten- ja nuortenkirjaa, joista noin puolet on kotimaisia, puolet käännöksiä. Lasten- ja nuortenromaaneista lähes puolet on kotimaisia, ja kotimaisten osuus on kuvakirjoissakin vahvassa kasvussa. Isänmaallista paatosta ei nykylastenkirjoista helposti löydy. Tärkeämpää onkin kuvata lapselle tuttua suomalaista maisemaa, ei vain saduista tuttua metsää vaan sellaista kaupunkiympäristöä, jossa iso osa lapsista nykyään asuu. Kotimaisissa kuvakirjoissa näkyy ilahduttavasti tämän päivän Suomi, ei pelkästään idyllinen maalaismaisema, sauna ja punainen tupa, vaan monimuotoinen ja monikulttuurinen ympäristö, jonka lapset tunnistavat.

Kirjat voivat kuljettaa lukijansa nojatuolimatkalle kaukomaille, ne ovat hyvä ja turvallinen tapa seikkailla vieraassa, oudossa ympäristössä. Siksi on hienoa, että käännetyt lasten- ja nuortenkirjat antavat mahdollisuuden lukea erilaisista kulttuureista omalla kielellä. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että voi lukea tutusta ympäristöstä kertovaa kirjaa ja tunnistaa asioita, jotka ovat osa omaa arkielämää. Geoetsiviä luettuaan tyttäreni tarkisti heti kartalta, mistä Pyhäjärven rannalta löytyvät ne paikat, joissa kirjoissa seikkaillaan. Tatu ja Patu -kirjoja tutkiessaan lapset ilahtuvat huomatessaan kuvissa tuttuja esineitä, samoja astioita, pelejä ja lehtiä, joita omassa kodissakin on. Yhtä kiinnostavaa on, kun tuttu miljöö muuttuukin toiseksi, kuten Anne Leinosen Kirjanoita-romaanissa, jossa nähdään vain vilauksia meidän tuntemastamme Helsingistä toisenlaisen todellisuuden rinnalla. Oma arkinen ympäristö muuttuu merkittäväksi ja kiinnostavaksi, kun se on kuvattu kirjan sivuilla.

Onneksi voimme Suomen itsenäisyyden satavuotispäivänä nauttia runsaasta kotimaisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. Vielä kun saisimme kaikki lapset ja nuoret nauttimaan vivahteikkaalla ja rikkaalla suomen kielellä kirjoitetuista kirjoista, olivat ne sitten kotimaista alkuperää tai käännöksiä!

Kaisa Laaksonen
LKI:n toiminnanjohtaja

Tiivistelmä

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään. Tässä juhla-Onnimannissa  tarkastellaan sekä nykyistä että klassista suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Kaisa Laaksonen kirjoittaa pääkirjoituksessa lasten oikeudesta lukea omalla äidinkielellään sekä kotimaista, tuttua ympäristöä kuvaavaa kirjallisuutta että käännöskirjoja, joiden kautta voi seikkailla uusissa maisemissa ja tutustua muihin kulttuureihin.

Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut kirjailija Laila Kohosta hänen lastenromaanistaan Miehuuskoe 1917 (Otava, 2017). Se kertoo Suomen itsenäistymisen ajasta ja sitä seuranneesta sisällissodasta Kohosen isän kokemusten pohjalta. Kirjan vahvuus on johdonmukainen lasten näkökulma tapahtumiin. Heikkilä-Halttunen esittelee ohessa myös muita sota-aiheisia kirjoja.

Sara Kokkonen analysoi toisen maailmansodan aikana ilmestyneitä tyttöromaaneja, joissa tytöt osallistuvat sotaponnistuksiin Lotta-järjestön riveissä kotirintamalla ja sotatoimialueella. Romaaneissa yhdistyvät karu arki, romantiikka ja isänmaallinen ihanteellisuus. Kirjoissa on myös propagandistisia piirteitä, ja sotien jälkeen osa niistä joutui sensuuriin kynsiin.

Jukka Laajarinne pohtii nykyajan isänmaallisuutta ja sen ilmenemistä lasten- ja nuortenkirjoissa. Laajarinne toteaa, että jokainen kasvaa omaan maahansa ja kulttuuriinsa ja siten isänmaallisuuteen. Ratkaisevia ovat arvot: Suomessa mm. luotettavuus, tasa-arvo, sananvapaus ja se, että kaikille tarjotaan mahdollisuus oppia, pärjätä ja löytää paikkansa. Arvoperusta suodattuu kirjoihin, ja siksi kieli on isänmaallisuuden perusta ja äidinkielinen kirjallisuus lapsen perusoikeus.

Kirsti Manninen kirjoittaa omasta suhteestaan suomalaisuuteen ja kertoo, miltä arvopohjalta syntyi hänen teoksensa Suomen lasten Suomi (Otava, 2017).

Juhani Niemi analysoi itsenäisyyden ajan suosittuja ja ajassaan merkittäviä suomalaisia lasten- ja nuortenkirjoja, yhden joka vuosikymmeneltä. Mukana on kuvakirjoja, runokirjoja, lastenromaaneja ja nuortenkirjoja. Niemen mukaan suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on sadan vuoden aikana rikastunut ja kansainvälistynyt, rikkonut rajoja, kaatanut tabuja ja lähestynyt aikuisten sanataidetta. Kasvatus on antanut tilaa ilolle ja mielikuvitukselle.

Yhdeksän eri-ikäistä suomalaista muistelee lapsuutensa tärkeitä lukuelämyksiä; mukana ovat myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa, runoilija Jenni Haukio.

Heli Laaksonen, joka itse kirjoittaa suomen lounaismurteella, pohtii murteiden asemaa lastenkirjallisuudessa. Lapset suhtautuvat hänen mukaansa murteisiin avoimesti ja uteliaasti, joten murrekirjoja saisi tarjota lapsille nykyistä enemmän. Murteet lisäävät lasten kielitietoisuutta ja -suvaitsevaisuutta ja herättävät rakkautta omaan kotikieleen.

Emma Kaukiainen analysoi murteen käyttöä neljässä suomalaisessa 2000-luvun nuortenromaanissa. Kirjoissa murre nivoutuu kotipaikkaidentiteettiin: päähenkilöt ovat muuttajia ja kaipaavat kotiseudulleen. Etelä-Suomi ja sen puhetapa ovat normi ja muualta tulleet erilaisia, osin heitä kuvataan stereotyyppisesti. Kirjoissa korostetaan kuitenkin suvaitsevaisuutta ja osoitetaan että sopeutuminen uuteen on mahdollista.

Tuula Korolainen on koonnut laajan katsauksen Suomi-aiheisiin lasten- ja nuorten tietokirjoihin noin viiden vuoden ajalta.

Summary

This year, Finland celebrates 100 years of independence. This jubilee issue of Onnimanni explores present-day and classic Finnish literature for children and young adults.

In the editorial, Kaisa Laaksonen writes about children’s right to read in their own language both Finnish books that depict familiar surroundings and translated books that allow them to adventure into new surroundings and encounter other cultures.

Päivi Heikkilä-Halttunen has interviewed writer Laila Kohonen about her children’s novel Miehuuskoe 1917 (Otava, 2017). The book draws on Kohonen’s father’s experiences during the time when Finland became independent and the civil war that followed. The book’s strength is the consistent child’s view of events. Heikkilä-Halttunen also presents other books about war.

Sara Kokkonen takes a closer look at girls’ books published during the Second World War, in which girls participate in the war effort as members of the Lotta Svärd Organization at the home front and other war zones. The novels depict harsh everyday life, romance and patriotic idealism. The books have propagandistic features and some titles were, after the war, subjected to censorship.

Jukka Laajarinne considers patriotism and its manifestations in books for children and young adults. Laajarinne argues that everyone is raised within their own country and culture, hence also into patriotism. Values are crucial, such as – from a Finnish point of view – reliability, equality, freedom of speech and the opportunity for everyone to learn, get by and find one’s place. Basic values seep into books and that is why language is at the heart of patriotism and why every child has a basic right to literature in their mother tongue.

Kirsti Manninen writes about her own relations to Finnishness and the values behind her work Suomen lasten Suomi (Otava, 2017).

Juhani Niemi presents one popular and significant Finnish children’s or YA book from each decade since Finland became independent. The selection includes picture books, books of poetry, children’s novels and young adult novels. Niemi concludes that during the past hundred years Finnish children’s literature has become increasingly internationalised, broken down barriers, breached taboos, and drawn nearer literary art for adults. Education has made room for joy and imagination.

Nine Finns of various ages, including President Sauli Niinistö and his poet wife Jenni Haukio, remember their most important reading experiences when young.

Heli Laaksonen, who writes in a South-Western Finnish dialect, ponders the effects of dialects in children’s books. She contends that children respond to dialects openly and with curiosity, so there could actually be more children’s books in dialect on offer. Dialects increase children’s awareness and tolerance of languages and awakens a love of their home language.

Emma Kaukiainen studies the use of dialects in four Finnish young adult novels from the 2000s. The books interweave dialect with the identity of one’s native place: the main characters are on the move and miss their home. Southern Finland and the way of speaking in this region is the norm and those who come from elsewhere are depicted as different, even as stereotypes. Nevertheless, the books advocate tolerance and show that it is possible to adjust to new phenomena.

Tuula Korolainen has compiled an overview of children’s and YA non-fiction books on Finnish subjects published during the past five years.

Translation Maria Lassén-Seger