Lasten Tampere ry ja Lastenkirjainstituutti järjestivät syksyllä 2016 kirjoituskilpailun, joka kutsui 12–19-vuotiaat nuoret kirjoittamaan runoja Lauri Viidan jalanjäljissä. Lauri Viita oli monipuolinen runoilija, jonka tuotannosta voi löytää kielellistä hulluttelua, yhteiskunnallista kapinaa, filosofiaa ja hurmiota. Kirjailijan 100-vuotisjuhlavuonna toivomme, että myös tämän päivän nuoret löytävät Viidan tuotannon ja tarttuvat itse rohkeasti runoon. Voittajat valitsi muusikko Heikki Salon ja näyttelijä Ahti Jokisen muodostama raati. Voittajarunot pääset lukemaan alempana.
Kilpailun voittajat:
1. sija Arttu Jalonen (15v.) Nokia
2. sija Jaina Saviainen (15v.) Tampere
3. sija Jesse Soila (13. v.) Tampere
1. sija
Arttu Jalonen
Aikajana
Eihän kyse edes ollut
mistään
ei edes kuitenkaan
paitsi että olin
muovinpala kastevedessä.
Liuotin hengästyttäviä EAN-koodeja:
ne eivät kulkeneet
minuun istutetussa
rytmissä.
Vesi oli seurakuntani
minä olin traditioiden uhri
hyväksikäytöt olivat vain sivuseikka:
se on jo melkein unohtanut,
että sen täytyisi olla olemassa.
Täten sitä ei ole,
paitsi että
missä pöytäkirjaraportti?
Arkihuolesi kaikki heitä:
monistuskone valjastettiin jo tehtaalta,
ensimmäisistä komponenteista lähtien
vain tähän tarkasti spesifioituun tarkoitukseen:
”olkaa pro-profeettoja
ENNEN KAIKKEA, LEVITTÄKÄÄ SANAA, LEVITTÄKÄÄ SITÄ,
JOS HE EIVÄT TAIVU,
antakaa auringon nousta hiekanruskealta taivaalta,
mutta oleellisin:
hävittäkää todistusaineisto,
työntäkää se verkostoituun paperisilppuriin,
osaksi yhteyttä,
hävittäkää mielen välähdykset,
kirkkaat ja himmeät yhtäläisesti,
uskotelkaa heille,
että he vievät itseään harhaan.”
Niin siinä sitten kävi,
sanoma valjastettiin bestseller-kirjasarjaksi,
eri kannet,
eri nimet,
eri tapahtumat,
samat mahdollisuudet,
samat totuudet,
samalla metalliketjulla yhteen sidottu.
kaikkea todistusaineistoa ei kuitenkaan onnistuttu hävittämään:
sillä meidät hyväksytään,
paitsi että meitä ei naurata.
Me olemme pedofiileja,
me olemme S&M-harrastajia,
me
olemme
irstaita
ja
kieroon
kasvaneita
Sharian
tai
jonkun
vastaavan
kuuloisen
lain
rikkojia.
En saa rytmistä kiinni
avattua sen rakenteita!!!!!!!!!
pysykööt lukittuna
niin kauan kunnes
minä,
muoti-ilmiö,
olen paennut kauas saavuttamattomiin
kuin oman arvonsa tunteva homopoika
ja
käsitteet eivät enää riitä.
Vasta sitten on yleisöllä lupa avata, avata itsensä ja avautua.
……..
…..
…
.
:
:
:
:
OLIKO KOKO RYTMIÄ EDES OLEMASSA?????
entä
MINKÄ TAKIA OLISI EDES OLLUT?????
Raadin perustelut:
Aikajana-runon kirjoittaja rikkoo sen mitä kirjoittaa. Koko ajan. Runossa voi aistia ajankuvan. Se kritisoi yhtä aikaa sekä yhteiskuntaa että itseään. Kirjoittaja rikkoo runossa oman elämänsä odotukset. Tai ehkä hän ennemminkin tajuaa, että ne ovat rikki.
Raati kiinnitti erityistä huomiota runon rytmiin, joka pysyy tiukasti kirjoittajan hallussa. Runon kirjoittaja hallitsee ja käyttää sitä hyväkseen. Rytmi saa runossa useita merkityksiä. Paitsi että koko runon läpi kulkee johdonmukainen tekstin rytmi, runossa rytmi määrittelee myös kertojan jatkuvasti murtuvaa ja runon ajassa muokkautuvaa maailmankuvaa. Aikajana onkin runolle mitä osuvin nimi.
Runo seuraa Viidan runouden henkeä taidokkaasti olematta laisinkaan Viidan kaltainen. Tämä runo on rohkea ja kylmäverinen. Se on monitahoinen, mutta ymmärrettävä. Runo pysähdyttää ja hätkähdyttää lukijan. Raati lumoutui erityisesti siitä, kuinka sujuvasti runon matkassa voi kulkea ajatellen, tunnustellen ja kokien.
Runon vaikutusta saa hetken odottaa, sitä että se iskee tajuntaan.
2. Sija
Jaina Saviainen
Mummon ikkunalauta keväällä
Kukkaruukku haukottelee.
Valo tunkeutuu ikkunalaudalle suljettujen sälekaihtimien raoista
ja paistaa ilkkuen suoraan ruukun vieressä löhöilevän kissan silmiin.
Kissa naukaisee laiskasti, nousee neljälle jalalle ja venyttelee.
Kukkaruukku silmäilee kissaa paheksuen.
Kissa on harmaa.
Sälekaihtimien raoista tunkeutunut valo naukuu.
Kissa pyöräyttää silmiään, tassuttelee ikkunalaudan toiseen päähän ja kiertyy kerälle.
Kukkaruukku haukottelee.
Raadin perustelut:
Mummon ikkunalauta keväällä on pyöreä, lämmin ja untuvainen runo. Se on sellainen hetki, kun talvipakkasella kääriydytään shaalin. Se on havainto, joka on totuudellinen. Tässä runossa hienoa on se, että se uskaltaa olla simppeli. Yksinkertainen, rehellinen kuva toimii ja runon tunnelma pysäyttää lukijan.
Lauri Viita käytti runoudessaan paljon personifikaatiota ja tämän runon kirjoittaja on tarttunut tekniikkaan taidokkaasti. Yksinkertainen, pysähtynyt ja arkinen hetki muuttuu uudella tavalla merkitykselliseksi. Personifikaatio tuo runoon persoonaa ja myös sopivasti huumoria.
Tämä runo tuo mieleen Viidan Onni-runon, joka osoittaa sen että koko maailma voi olla yhdessä runossa. Lukija voi vain ihmetellä maailmaa, jonka kirjoittaja on luonut yksinkertaisin sanoin.
Raati
Kirjoituskilpailun loppuraadin muodostivat muusikko Nicolas Kivilinna, näyttelijä Ahti Jokinen ja lauluntekijä Heikki Salo. Esiraadissa työskentelivät teatteriohjaaja ja ilmaisutaidon kouluttaja Marja-Leena Haapanen, Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Paula Halkola, kirjallisuudentutkija Maria Ihonen sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Kaisa Lange.
Osallistuminen
Mukaan kilpailuun haastettiinn yläkoulut, ammattikoulut ja lukiot, nuorisotalot ja muut nuorten parissa toimivat tahot sekä tietysti jokainen 12–19-vuotias nuori itsenäisesti. Kilpailun voittajille jaetaan sekä raha- että kulttuuripalkintoja, ja kaikki osallistuneet kutsutaan marraskuussa yhteiseen juhlaan.
Kilpailuun osallistuvien runojen muoto oli vapaa, mutta toiveena oli, että osallistujat osana kirjoitusprosessia tutustuvat myös Viidan runouteen. Tutustumista auttavat Lauri Viita -seuran kanssa tuotetut runotehtävät.
