Lukemistoja, peikkoja – ja Tyttöjen oma kirja.

Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja

Viime vuosisadan alkupuolen kirjataiteessa esiintyy useita kuvittajia, joiden kuvitustuotanto on vähäisempää. Heidän päätyönsä on usein tapahtunut jollain toisella raiteen alueella ja kuvituksia on tehty muun työn ohessa. Tällaisia nimiä ovat Hilda Flodin ja Hilkka Finne.

Hilda Flodin tunnetaan paremmin kuvanveistäjänä ja taidegraafikkona. Hän tuli helsinkiläisestä 9‑lapsisesta perheestä, jossa taideopintoihin rohkaistiin. Isä oli valtioneuvos. Rohkaisua Hilda Flodin sai paitsi vanhemmiltaan myös monilta opettajiltaan, Laurellin tyttökoulun piirustuksenopettajalta Lilli Törnuddilta, Taideyhdistyksen piirustuskoulussa itseltään Helene Schjerfbeckiltä ja myöhemmin vielä Albert Gebhardilta. Etsauksessa hän sai opastusta opiskelutoveriltaan Hugo Simbergiltä. 1897 hän sai kipsimuotokuvillaan kolmannen palkinnon Suomen taideyhdistyksen dukaattikilpailussa. Hilda Flodin päätti opiskelunsa Ateneumissa 1898 jatkaen niitä seuraavana vuonna Pariisissa. Vuonna 1900 hän oli mukana järjestämässä Pariisin maailmannäyttelyä.

Kuusi vuotta kestänyt avioliitto Juho Rissasen kanssa ja kuvanveiston opiskelu Pariisissa itsensä Auguste Rodinin johdolla ovat antaneet Hilda Flodinin nimelle erityistä hohtoa. Rodinin oppilaaksi hän pääsi sattuman oikusta. Hilda Flodinin sisar, pianisti Fanny Flodin, oli avioitunut Pariisissa tunnetun taidekriitikon Julien Leclerqin kanssa. Lankomies suositteli lahjakasta Hildaa Rodinin oppiin. Arvatenkin Rodinilta on peräisin Flodinin teosten rosoinen ekspressiivisyys.

Parhaiten Hilda Flodin tänä päivänä tunnetaan vuolukiveen hakatuista eläin- ja peikkoaiheisista veistoksistaan Vakuutusyhtiö Pohjolan talon julkisivussa Helsingin Aleksanterinkadulla. Kansallisromanttiset veistokset – peikot, karhut ja oravilla somistetut koristereliefit – on hakattu Nunnalahden vuolukiveen. Arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelema talo valmistui vuonna 1901 – Hilda Flodin oli veistoksia tehdessään vasta 23-vuotias. Taidegraafikkona Flodin oli edelläkävijöitä Suomessa. Grafiikallaan hän pääsi palkintosijoille, mutta ei koskaan aivan kärkeen. 1903 tuli neljällä etsauksella toinen sija dukaattikilpailussa. Vuodesta 1912 lähtien Hilda Flodin kuvitti Valistuksen lastenkirjoja, aapista ja lukemistoja. Suurpiirteisellä tyylillään hän piirsi osuvat kuvat Iivo Härkösen kertomiin Suomen kansan karuihin eläinsatuihin ja peikkosatuihin.

Hilda Flodin avioitui myöhemmin professori Taavetti Laitisen kanssa. Ura taiteilijana hiljeni vuosikymmenten myötä.

Saman ajan kuvittajia oli Hilkka Finne, joka sai koulutuksen Ateneumissa piirustuksenopettajaksi. Hänen piirroksensa ovat hentoja ja varovaisia. Niitä käytettiin runsaasti Helmi Krohnin toimittaman Tyttöjen kirjan ja myöhemmin Tyttöjen oman kirjan kasvattavissa ja opettavissa kertomuksissa.

Hilkka Finne oli kotoisin Kangasaita, Jalmari Finnen sisar. Nettitiedosta ilmenee, että Hilkka, alun pitäen Hiljaksi ristitty, sai kutsumanimensä leikeissä suosimansa Punahilkan mukaan ja oli sittemmin virallisestikin Suomen ensimmäinen Hilkka-niminen henkilö. Hän kuvitti Jalmari Finnen kirjan Vuosisarain vaatimus 1918 ja lastenkirjan Hassu kissa ja Johanssonska Otavalle 1922. Jalmari Finnen teksti on tartuttanut hänen piirroksiinsa vauhtia ja huumoriakin, jota muuten niissä ei juuri esiinny.

Hilkka Finne suunnitteli pukuja ja erilaisia naisten käsitöitä, joita julkaistiin alan lehdissä. Käsiteollisuus-lehteen hän kirjoitti artikkeleita 20-luvun lopulta lähtien mm. kansallispuvuista ja kauneudesta arkielämässä. Vaatemuodin ja sisustuksen harrastus näkyy hänen kuvituksissaan, erityisesti kolmessa Suonion (Julius Krohnin) teksteihin tehdyssä ajanmukaisesti sentimentaalisessa kuvakirjassa, Kylän lapset, Pikku joululahja ja Minun äitini. Kuvakirjassa Minun äitini koti on viihtyisä ja hyvin hoidettu, tarinan surullisen lopun koittaessa tyttö vaeltaa äidin haudalle somasti pukeutuneena tyylikkään isoäidin kanssa. Muotilehtimäiseen kuvitukseen ovat saattaneet vaikuttaa englantilaiset esikuvat, jotka eivät kovin hyvin istuneet suomalaiseen todellisuuteen. Parhaimmillaan kuvittajana Finne on vinjettien ja koristeaiheiden laadinnassa.

Vuonna 1924 Hilkka Finne muutti Yhdysvaltoihin, mutta palasi sieltä ja kuvitti sotavuosina jälleen Tyttöjen omaa kirjaa. Hän kuoli Helsingissä 1964. Hilkka Finne oli kahdesti naimisissa ja käytti silloin Rantaniemen ja Salmisen nimeä.

 

Lähteet:
Kallio, Rakel (toim.): Dukaatti. Suomen Taideyhdistys 1846–2006. WSOY 2006
Onni Okkonen – Jaakko Puokka: Suomalainen taidegrafiikka WSOY 1945
Suomen kuvataiteilijat. Suomen taiteilijaseuran matrikkeli. Gummerus 1979
Taideteollisuuskeskuskoulun ja Taideteollisen oppilaitoksen oppilaskortisto 1907–1960.
Tirranen, Hertta: Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen. WSOY 1950

 

Lisätietoa:
Hilda Flodin kuvittajabibliografiassa
Hilkka Finne kuvittajabibliografiassa