Kuvakirja taidekäsityönä – Eric O. W. Ehrström

Maria Laukka, julkaistu Kuvittaja 2/2007

Kysyntää kauniille kirjoille riittäisi tänäkin päivänä. Viimeksi kaipasi kirjaa kolumnissaan Hufvudstadsbladetissa 5.4.2007 Bengt Ahlfors, joka oli tehnyt kaiken voitavansa löytääkseen veljelleen syntymäpäivälahjaksi heidän yhteisen lapsuutensa aarteen. Kirja oli Ehrströmin Gugus visor om de små små djuren. Jopa kirjan kustantaja Schildts oli hävittänyt oman arkistokappaleensa, ehkä monissa muutoissa. Minä olen nähnyt teoksen Schildtsin kustantamon toimiston kaapissa 1980-luvulla, kun liike vielä sijaitsi Annankadulla. Näkemäni kirja oli hieno kappale, kauniista pehmeänsävyisistä värilitografioista taiteltu ja käsin ommeltu taiteilijakirja. Se lienee ollut prototyyppi myöhempiä painoksia varten.

Ahlfors tavoitti teoksen kaiken vaivannäön jälkeen Tukholman Kungliga bibliotekista. Kirjan sivut oli siellä kuvattu ja hän sai teettää niistä kopion veljelleen ja itselleen. Erinäisistä yrityksistä huolimatta kirjasta ei ole vielä saatu uusintapainosta. Gugus visor ilmestyi 1923. Heti samana vuonna Otto Manninen suomensi sen nimellä Keken kesälauluja pikku pikku eläimistä. Ehrströmin runot kulkivat Mannisen suomennoksina kansakoulun lukukirjoihin ja lausuntaohjelmistoihin.

Kirjan päähenkilö Gugu on humoristinen keltainen hahmo, luonnon ihailija, joka liikkuu pieneksi muuttuneena koppiaisten ja korentojen joukossa ja niiden armoilla. Pyöreydessään Gugu muistutti piirtäjäänsä. Gugus visor on luontoaiheinen myöhäisjugend-kuvakirja. Lajityypin varhaisempia edustajia olivat Elsa Beskow ja Ottilia Adelborg Ruotsissa sekä heitä ennen Walter Crane Englannissa ja sveitsiläinen Ernst Kreidolf Saksassa. Keski-Euroopassa paljon liikkunut Ehrström oli varmasti tutustunut näiden taiteilijoiden kuvakirjoihin.

Toistuvana johtoajatuksena jugend-kuvakirjoissa oli pieneksi muuttuminen, samastuminen luonnon ihmeisiin. Erityisesti Walter Cranen tuotannossa aihepiiriin liittyi myös narsistinen muodonmuutos – sen voi hyvin yhdistää Gugunkin humoristiseen hahmoon. Olihan ”Bucklan” (=kuhmu) Ehrström aistillinen ja rehevä henkilö, tunnettu mm. taitavana ruuanlaittajana. Luonnon tarkkaileminen suurennuslasilla ja mikroskoopilla kuului hänen harrastuksiinsa.

Samassa lajityypissä ilmestyi Suomessa pari muutakin kuvakirjaa, Väinö Hämäläisen kuvittama ja Arvid Lydeckenin kirjoittama Ihmeellinen kalaretki 1912 sekä Joseph Alasen kuvittama Jalmari Saulin satu Kukat ja keijut l 925. Gugus visor on näistä graafisesti ja ajatuksellisesti selkein lajinsa edustaja. E. N. Setälän kirjoittama ja Ehrströmin linokaiverruksin kuvittama Veikon ja siskon aapiskirja on Suomen kaikkien aikojen tyylikkäin aapinen. Tästäkin kirjasta on olemassa käsityömäisempi taiteilijakirjatyyppinen laitos ja halvempi kansanpainos.

Värilitografia on menetelmänä kuvakirjassa Maan ympäri lentokoneella eli mitä Olli ja Onni kokivat purjehtiessaan maapallon ympäri omakeksimällään koneella ja Helsingin puolipäiväpiirin suuntaa noudattaen. Tämän loistoteoksen Ehrström julkaisi 24-vuotiaana 1905. Se on Verne-vaikutteinen pieni tieteiskuvakirja, klassinen fantasiamatka.

 

Kokonaistaideteos

Eric Otto Waldemar Ehrström oli helsinkiläinen, musikaalisen suvun ainoa kuvataiteellisesti aktiivinen jäsen. Opiskeltuaan vuoden Ateneumissa pääsi 18-vuotias Ehrström Gallen-Kallelan henkilökohtaiseen opetukseen. Gallen-Kallelan vaimo Mary, omaa sukua Slöör oli hänen serkkunsa.

Ruoveden Kalelassa mestarilta oppinsa saanut nuori Ehrström hallitsi ennen pitkää monia taidegrafiikan menetelmiä, puupiirrännästä litografiaan. Taidegrafiikan tekijänä hän oli Suomen ensimmäinen linotekniikan käyttäjä. Puupiirroksissaan ja muussa vapaassa taiteessaan hän pitäytyi kansallisromantiikassa ja jugendin koristeaiheissa oman aikansa modernismia vieroksuen. Ehrströmin tuotantoa taidegraafikkona on tutkinut Maritta Pitkänen.

Taidehistoriassa Ehrström tunnetaan Kansallismuseon ja Pohjoismaiden Osakepankin ulko-ovien koristeellisten metallipakotusten tekijänä. Erityisesti pankin ovet ovat muhkea näyttö Ehrströmin kuvakirjoissaankin suosimasta kasviornamentiikasta. Ovet on pelastettu entisestä pankista ja tulevat esille ensi syksynä avattavaan pankki museoon osoitteessa Aleksanterinkatu 36 (entinen Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttori Senaatintorin kulmassa). Luonnontuntemuksen ja omintakeisen fantasian tuotteina syntynyt kasviornamentiikka metallipakotuksissa heijastelee jugend-tyylin suosimaa Urpflanze (alkukasvi) -symboliikkaa.

Ehrströmin taidetaontaa voi nähdä Hvitträskin sisustuksessa. Hvitträskin varustamiseen taidekäsityöllä osallistui myös hänen taitelijavaimonsa Olli (Olga). Hänen työtään ovat Hvitträskin lasimaalaukset. Ajatus ympäristöstä kokonaistaideteoksena sai Bucklanin suunnittelemaan muhkeita koruja, joita kaunis Olli sai kantaa.

Sittemmin Ehrström valmisti koruja ja jalokivin koristeltuja rasioita näyttelyihin ja myyntiin. Sisustuksiin hän teki huonekaluja, lasia ja keramiikkaa. Mikään materiaali ei näytä olleen hänelle vaikeaa käsitellä. Ehrströmiltä saatiin lasimaalaukset Kansallismuseoon ja Mäntän kirkkoon. Kallion kirkkoon ja Johanneksen kirkkoon hän teki hopeiset ehtoollisastiat. Heraldikkonakin hän toimi suunnitellen mm. Vaasan kaupungin vaakunan. Suomen havitellessa itselleen kuningasta Ehrström sai suunnitella Väinö I:n kruunun.

Kaiken tekemisen lomassa Ehrström ehti kouluttautua konservaattoriksi Wienissä ja toimia parikymmentä vuotta Ateneumissa näissäkin tehtävissä entisen metallitaonnan opetuksen lisäksi. Hänen työskentelynsä taiteilijana vaikeutui 1927 onnettomuudessa, jossa hän yrittäessään ehtiä liikkuvaan junaan menetti oikean kätensä. Hänen kerrotaan opetelleen tekemään työtä vasemmalla kädellään.

Perinnöksi seuraaville sukupolville tuli Ehrströmin teos Konsthantverk, joka heti ilmestymisvuonna 1924 saatiin suomeksi Frans Nykäsen kääntämänä. Taidekäsityö, teknillinen opas sisältää yksityiskohtaista tietoa taidevalannasta, metallinpakotuksesta, siselöinnistä, taidetaonnasta ja paljosta muusta, kuten taidegrafiikan menetelmistä. Pieni mutta tietorikas kirja päättyy kirjansidontaan ja paperien marmorointiin. Lähteikseen Ehrström ilmoittaa kosolti ranskalaisia ja saksalaisia alan teoksia. Joukossa on kotitekoisia keksintöjä kirurginpihtien käyttämisestä posliinin käsittelyssä havainnollisiin halsterinteko-ohjeisiin. Sekoittimeksi neuvotaan välillä kotoisesti pitkän liitupiipun vartta. Kirjasta on tullut uusintapainos 1998, kustantajana Suomen Antiikki- ja Taidekirjat Oy.

Tarvaspäässä oli yhdeksän vuotta sitten näyttely Eric O. W. Ehrströmin elämäntyöstä. Sen yhteydessä syntyi julkaisu Eric O. W. Ehrström 1881–1934, jossa monipuolisen taiteilijan tuotantoa on lähdetty selvittämään.

 

Lähteet
Amberg, litiä, Hyrsky, Pelin: Eric O. W. Ehrström 1881–1934. Gallen-Kallela-museo & Kustannus W. Hagelstam 1998
Ehrström, Eric O. W.: Konsthantverk. Teknisk rådgivare. Schildts 1924 suom. Frans Nykänen: Taidekäsityö. Teknillinen opas. Otava 1924
Tirranen, Hertta: Suomen taiteilijoita Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen. WSOY 1950

 

Lisätietoa:
Eric O. W. Ehrström kuvittajabibliografiassa