Tampereella 11.1.2019
Sain kimmokkeen tälle jutulleni kuunnellessani presidentin uudenvuodenpuhetta samalla kun luin Timo Kalevi Forssin virkeästi kuvitettua tietokirjaa Mitä on punk? (Rosebud 2018). Teos taustoittaa 70-luvulla syntynyttä punkmusiikkia ja kertoo punkkareista, joista monet ovat anarkisteja ja vastustavat ylhäältä annettuja sääntöjä. Mutta vaikka punkkarit näyttävät hurjilta, he puolustavat sekä muiden ihmisten että eläinten oikeuksia eivätkä hyväksy kiusaamista. Kirjassa esitellään muun muassa 15-vuotias ruotsalainen Greta, joka rikkoo sääntöjä, koska hänen mielestään aikuiset eivät ota ilmastonmuutosta tosissaan.
Mikä onkaan näppärin tapa kartuttaa tietoa ja kehittää itseään ihmisenä, ellei Wikipediaa lasketa? Vastaus on tietenkin lapsille ja nuorille suunnatut tietokirjat. Niissä tieto on pilkottu sopiviin kokonaisuuksiin, otsikoitu selkeästi ja ehkä myös kuvitettu terävästi, koskettavasti tai hauskasti.
Niin ajatteli jo mainio Zacharias Topelius (1818–1898): Hän piti tärkeänä, että lapset ja nuoret saavat tietoa juuri heille sopivassa muodossa, lyhyinä tai pidempinä tarinoina. Hänen mielestään kaikkien suomalaisten piti pystyä kehittämään itseään ihmisinä ja kansalaisina. Ihmisyys, eli inhimillisyys, heijastuu myös eläinten ja luonnon kohteluun.
Topeliuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuotta vietettiin viime vuonna. Topeliuksen lapsuutta on kuvattu Maijaliisa Dieckmannin teoksessa Satujen kuningas – Sakari Topeliuksen tarina (Schildts 2011), mutta mitä sen jälkeen?
Topeliuksen aikalaisen, myös vankan yhteiskunnallisen vaikuttajan Minna Canthin (1844–1897) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta. Leena Virtasen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Minna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot (Teos 2018) kertoo yli sata vuotta sitten eläneestä rohkeasta naisesta, joka puolusti köyhiä ja taisteli kirjoituksillaan tasa-arvon puolesta. Hieno kirja ilahduttaa ja vavahduttaa lukijaa monella tapaa.
Omassa nuoruudessani 1970-luvulla hyvinä kirjoina pidettiin sellaisia, jotka tarttuivat yhteiskunnallisiin aiheisiin epäröimättä. Arjen jäljet toivat rosoa jopa aapisiin. Seuraavan sukupolven aikana totuttiin luottamaan siihen, että kehitys kulkee kohti parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ikään kuin itsestään.
Miten yhteiskunnallisiin kysymyksiin vastataan uusimmissa lasten- ja nuortenkirjoissa, erityisesti tietokirjoissa? Canthin lisäksi muistakin esikuviksi sopivista rohkeista naisista julkaistiin viime vuonna useita kirjoja, osa Topeliuksen tapaan saduiksi ja tarinoiksi nimettyinä. Monesti tieto tarjotaan henkilökuvien avulla.
Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Vesa Tynin nuorten tietokirjassa Sukupuolena ihminen – tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta (Tammi 2018) kymmenen nuorta aikuista pohtii omaa sukupuoltaan ja minäkuvansa rakentumista. Sukupuoliristiriitaa ei ole helppo sanallistaa lapsena tai nuorena. Sukupuoli on oma syvä kokemus, ei muiden ihmisten näkemys.
Anna-Maria Talvion toimittamassa kokoelmassa Kirjeitä tuntemattomalle nuorelle (Like 2018) muiden muassa kirjailija Rosa Liksom, muusikko Paleface ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta rohkaisevat nuoria puhumaan mielenterveysasioista. Kirja liittyy Ylen Sekasin-kampanjaan ja palkittuun draamasarjaan, jota voi seurata televisiosta tai YouTubesta. Itsetuntoa syövät ongelmat tulevat esiin myös Apila Pepita Miettisen toimittamassa sarjakuvateoksessa Rikkinäisen mielen kuvat (Suuri kurpitsa 2017). Tunnetaidoista ja mielenterveysongelmista voisi kirjoittaa enemmänkin.
Eläinten hyvinvointi ja ympäristökysymykset askarruttavat edelleen 2010-luvulla, niin kuin Topeliuksenkin aikaan. Tilanne on vaan tänä päivänä aiempaa kohtalokkaampi. Martti Lintusen valokuvin kuvittama selkokirja Mitä jääkarhu sanoi pingviinille? (Pieni Karhu 2018) kertoo siitä, millainen uhka ilmastonmuutos on pingviineille ja jääkarhuille. Kun vesi lämpenee ja jäätiköt sulavat, ruuan haku on entistä vaikeampaa.
Myös lastenromaanit laajentavat lukijansa tietoisuutta, ajatellaanpa vaikka Martti Linnan kirjaa Isän luokse (Myllylahti 2017), jossa ryhdytään toimeen ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, tai Antti Nylénin lastenromaania Eino ja suuri possukysymys (Otava 2018), jossa keskustellaan ruuan eettisyydestä. Juha-Pekka Koskisen kirjoittamassa ja Paula Melan kuvittamassa kirjassa Matilda pelastaa maailman (Karisto 2018) perheen ainokainen opastaa vanhempiaan kierrättämään. Joskus tarina ja koko asia voi kärsiä hiukan liian vahvasta agendasta.
Köyhyyttä, sotaa tai terrorismia pohditaan lähinnä proosan puolella. Suomennoksena julkaistu tietokirja Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä(Nemo 2018) on tärkeä tietokirja, jossa keskitysleiriltä selvinnyt 93-vuotias Hédi Fried vastaa koululaisten kysymyksiin. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Sofi Oksanen.
Pakolaislapset ovat keskuudessamme ja ansaitsevat kirjoja, joissa kuvataan juuri heidän kokemuksiaan uudessa elämäntilanteessa ja oudossa maassa. Kuvakirja Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa (Karisto 2018) kertoo karun koskettavasti vaikeudesta sopeutua suomen kieleen ja kulttuuriin. Kirjan on kirjoittanut Johanna Venho ja kuvittanut Hanneriina Moisseinen. Rasismi tulee esiin muun muassa Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon verkkovihaa käsittelevässä sarjakuvamuotoisessa tietoteoksessa Vihan ja inhon internet (Kosmos 2017). Suomen kansalliset vähemmistöt kuten romanit, saamelaiset tai tataarit näkyvät lastenkirjallisuudessa vielä aika vähän.
Vammaisuuteen liittyvää sanastoa päivitetään selkomuotoisessa Heini Sarasten ja Kalle Könkkölän laatimassa ja Väinö Heinosen kuvittamassa kuvasanakirjassa Voihan vammainen – lasten kuvasanakirja vammaisuudesta (Into 2017), josta otettiin toinen painos vuonna 2018. Sanna Kalmarin ja Ulla Parisaarin kuvatietokirjassa Ihmetellään kromosomeja (Norio-keskus 2017) tutustutaan tarkemmin ihmisen rakennusaineksiin ja ollaan iloisesti yhdenvertaisia. Sama hyväksyvä ote on Tuula Kallioniemen kuvakirjassa Neljä muskelisoturia (kuvitus Terese Bast, Karisto 2018), jonka päähenkilöllä on Downin oireyhtymä. Tämä tarjonta ei tietenkään mitenkään riitä.
Varsin monet mielenkiintoisimmat kirjat tulevat pieniltä kustantajilta.
Eriarvoisuuden poistaminen, vähemmistöjen oikeudet, rasismin kitkeminen, ilmastonmuutoksen jarruttaminen – isoista asioista on tärkeää keskustella kotona, päiväkodissa ja koulussa. Lastenkirjojen avulla keskustelun käyminen on helppoa.
Maailma muuttuu paremmaksi kirja kerrallaan. Hyvää alkanutta vuotta 2019!
Päivi Nordling
kirjastonhoitaja
