Onnimanni 1/2016

http://www.lastenkirjainstituutti.fi/2010/wp-content/uploads/2012/03/onnimanni_kansi.jpg

See the English Summary below.

Tiivistelmä 1/2016

Paula Halkola pohtii pääkirjoituksessa mahdollisuuksia lasten lukuinnon herättämiseen. Hän löytää tilastoista positiivisia merkkejä ja kertoo LKI:n tulevista hankkeista, mm. Kid-E-Lit-näyttelystä, Nordic E-Stories -seminaarista ja Suuresta lukuseikkailusta Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Halkola kirjoittaa myös Lastenkirjainstituutissa viime syksynä kokoontuneesta 10–14-vuotiaiden kirjallisuuspiiristä. Ryhmä arvioi uutta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, kokeili erilaisia kritiikin muotoja, mm. videokritiikkiä, ja väitteli ja twiittaili kirjallisuudesta.

Jaana Pesonen kysyy artikkelissaan: Millaista on monikulttuurisuus suomalaisissa lastenkirjoissa? Kuka on suomalainen, kuka jää ulkopuoliseksi? Käyttäen esimerkkeinä kuvakirjoja hän tarkastelee, miten niissä näkyy erottelu normaaliin ja erilaiseen. Hän toteaa, että erityisesti fyysisiin piirteisiin kiinnittyvä etnisyys sekä suomen kielen taito määrittelevät erilaisuutta. Ne eivät  kuitenkaan nykykirjoissa aiheuta samassa määrin yksinäisyyttä kuin vanhemmissa kirjoissa. Nyt kansalaisuus kuuluu myös niille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa. Me ja muut -jakoon pyritään puuttumaan ja lukija johdatetaan empaattisesti pohtimaan rasismia ja sen seurauksia.

Anne Ketola kirjoittaa Helsingissä esillä olleesta näyttelystä, jossa kokeiltiin, voiko taidenäyttely toimia kuvakirjan tavoin. Näyttelyssä Ketolan ja Riitta Oittisen kuvakirjamaista taidetta yhdistettiin teksteihin, ja mukaan otettiin myös tutkimusnäkökulma. Näyttelyn avulla pohdittiin mm. kuvituksen tehtäviä kuvakirjoissa ja lapsen roolia kuvan lukijana. Näyttely kutsui vieraitaan myös kääntämään itse. Oittinen ja Ketola ovat lasten kuvakirjojen käännöksiin erikoistuneita tutkijoita, ja näyttely liittyi heidän kirjaprojektiinsa Revoicing Picturebooks, joka tarkastelee kuvakirjakääntämisen haasteita eri maissa.

Juri Nummelinin aiheena on kaksi villin lännen romaania, Punainen Pilvi (1950) ja Armoton aavikko (1956), jotka on kirjoittanut suomalaisen seikkailukirjallisuuden erikoismies Tauno Karilas (1900–1980). Karilas arvosti lännenkirjallisuuden klassikkoja ja käänsi niitä suomeksi. Karilaan lännenkirjoista Nummelin pitää onnistuneempana Punaista Pilveä, joka perustuu väljästi tositapahtumiin. Armoton aavikko on kollektiiviromaani, jossa häiritsee rönsyilevä episodimaisuus. Molemmissa kirjoissa on intiaanien ja muiden amerikkalaisten ohella keskeisinä henkilöinä suomalaisia.

Tarja-Kaarina Lääperi kirjoittaa Rauhankasvatusinstituutin alaisina toimivista Maailmankouluista. Maailmankoulut, joita on kuudella eri alueella ympäri Suomea, antavat päiväkotien ja koulujen henkilöstölle tukea ja täydennyskoulutusta globaalikasvatuksessa. Lisäksi ne tarjoavat kirjoja ja muuta teemoittain koottua materiaalia. Netissä toimiva materiaalipankki palvelee koko Suomea.

Kirsti Kuronen muistelee lapsuutensa klassikkoa, Anni Polvan Tiina-tyttökirjasarjaa, joka alkoi ilmestyä 60 vuotta sitten. Kuronen poimii kirjoista samastuttavia puolia ja kiehtovaa erilaisuutta ja toteaa, että Tiina oli hänelle oikeassa iässä ystävä ja rohkaisija.

Muistokirjoituksissa hyvästellään edesmenneet professori Maija Lehtonen, kuvittaja Alexander Lindeberg ja tutkija Marja Salonen. Uutisissa kerrotaan mm., että Onnimannin toimittaja, kirjallisuudentutkija Päivi Heikkilä-Halttunen on saanut tamperelaisen Kalle Kaiharin kulttuurisäätiön palkinnon lasten kirjallisuuskasvatusta käsittelevästä teoksestaan Lue lapselle!

Summary 1/2016

In the editorial, Paula Halkola reflects on how to awaken children’s interest in reading. She presents positive statistics as well as upcoming projects at the Institute, such as the Kid-E-Lit-exhibition, the Nordic E-Stories –seminar and The Great Reading Adventure, which will take place in 2017 when Finland celebrates 100 years of independence.

Halkola also writes about the group of 10 to 14-year-olds who met at the Institute last autumn in order to review new children’s and YA books, try out different ways of reviewing – such as video criticism – and discuss and tweet about literature.

In her article, Jaana Pesonen ponders what multiculturalism looks like in Finnish children’s books. Who is and who is not considered Finnish? Exemplifying with picturebooks, Pesonen studies what is featured as normal and not normal. She concludes that difference is especially associated with ethnic physical features and the ability to speak Finnish. Still, these differences do not result in exclusion today as much as they did in older books. Today, also those who are not born in Finland are perceived as Finns. The books usually discourage a distinction between them and us and readers are encouraged to consider racism and its consequences.

Anne Ketola writes about a current Helsinki-based exhibition that tries out if an art exhibition can work as a picturebook. The exhibition combines Ketola’s and Riitta Oittinen’s art with texts and enables an exploration of the role of picturebook illustration and the child’s part in reading images. Those who attend the exhibition are also invited to take part in the process of translation. Oittinen and Ketola are experts in the translation of picturebooks and the exhibition is part of their book project Revoicing Picturebooks, which addresses challenges in various countries when translating picturebooks.

Juri Nummelin explores two novels about the Wild West called Punainen Pilvi (1950) and Armoton aavikko (1956) by the Finnish author Tauno Karilas (1900–1980) who specialised in adventure stories. Karilas appreciated the Western classics and translated them into Finnish. The most successful of his own books is, according to Nummelin, Punainen Pilvi, which is loosely based on a true story. Armoton aavikko is a collective novel disrupted by a multitude of episodes. Both books feature American, Native American, as well as Finnish characters.

Tarja-Kaarina Lääperi writes about the Peace Education Institute’s six Global Schools, which are situated all over Finland. The Global Schools offer staff at day care centres and schools support and training in global education. They also provide books and other themed materials online.

Kirsti Kuronen remembers Anni Polva’s classic girls’ book series Tiina, which was first published 60 years ago. Kuronen points out the similarities and fascinating differences among the titles in the series and concludes that, for her, Tiina was an encouraging friend of the same age. The late professor Maija Lehtonen, illustrator Alexander Lindeberg and researcher Marja Salonen are remembered in three obituaries. In the news section, we learn e.g. that Onnimanni’s editor, literature scholar Päivi Heikkilä-Halttunen, has received the Tampere-based Kalle Kaihari Cultural Foundation’s prize for her book on promoting reading called Lue lapselle!

 

Pääkirjoitus: Kuinka lukuinto herätetään?

Kuinka usein sinä muistat kuulleesi, että elämme lukutaidon ja lukuharrastuksen murrosaikaa? Uskon, että usein. Kirjallisuus tuntuu kohtaavan vuosittain yhä uusia kilpailijoita. Pelit, sovellukset, blogit, vlogit ja sosiaalinen media kaikessa laajuudessaan valtaavat tilaa niin lasten kuin aikuistenkin päivittäisestä ajankäytöstä.

Olen nyt jo reilun vuoden ajan saanut seurata näköalapaikalta lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja lukuharrastuksen kehitystä. Erilaisissa työryhmissä on useaan otteeseen nostettu esiin sama tuttu kysymys: ”Kuinka lukuinto herätetään?”

Ei ole syytä vaipua epätoivoon. Kirjan vuosi 2015 osoitti, että lukuharrastus koetaan ajankohtaiseksi ja tärkeäksi keskustelunaiheeksi. Harva se viikko mediassa keskusteltiin lukuharrastuksesta, julkisuuden henkilöt julistautuivat lukijoiksi, ja kirjallisuus valtasi yhä kiihtyvällä vauhdilla elokuvateattereita ja teattereiden lavoja. Vuoden aikana lasten- ja nuortenkirjallisuuden myynti kasvoi 13%, ja myös useiden kirjastojen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lainauslukemat nousivat.

Valitettavasti tilastot osoittavat samaan aikaan sen, että nuorten keskuudessa erot lukuharrastuksessa ja lukutaidossa jakautuvat kuitenkin yhä jyrkemmin. Ja mikä pahinta, kehitys tuntuu kulkevan väärään suuntaan. Yhä uudelleen on siis kysyttävä tuo sama kysymys, ja myös yritettävä vastata siihen.

Lastenkirjainstituutti on nostanut yhdeksi vuoden 2016 tärkeimmistä teemoista kirjallisuuden sähköistymisen. Vaikka uskomme vahvasti myös paperikirjan tulevaisuuteen, voivat sähkökirjat tavoittaa tulevaisuudessa yhä paremmin nuoria diginatiiveja. Voisimmeko erilaisten sovellusten avulla herättää uuden, sähköisen lukuinnon?

Työskentelin viime vuonna pohjoismaisia lastenkirjasovelluksia esittelevän Kid-E-Lit -näyttelyn suunnitteluryhmässä Bergenissä. Näiden kirjojen kuvitukset heräävät henkiin kun kosketat tai liikutat tablettiasi ja päähenkilön voit joutua herättämään huutamalla. Näyttely nähdään syksyllä Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen kirjastoissa. Marraskuussa Lastenkirjainstituutin Nordic E-Stories -seminaari kokoaa puolestaan Tampereelle kirja-alan, peliteollisuuden ja lastenkulttuurin asiantuntijat jakamaan tutkimustietoa, toimintamalleja ja ideoita sähköisen lukuinnon herättämiseksi. Toivottavasti vastauksia löydetään.

Uskon, että oli käyttöliittymä mikä tahansa, kipinän lukemiseen sytyttää hyvä tarina. Uudet alustat voivat helpottaa näiden tarinoiden löytymistä, mutta eivät suinkaan ole ainoa oljenkortemme. Vuosi 2017 tulee olemaan Lastenkirjainstituutin ja Lukukeskuksen yhteistyössä koordinoima Suomi 100 – Suuri lukuseikkailu -juhlavuosi, joka yhdistää kirja-alan ja lastenkulttuurin toimijat yhteisvoimin työskentelemään lasten- ja nuorten lukuharrastuksen edistämiseksi. Yhdessä etsimme uusia, raikkaita ja vuorovaikutteisia tapoja lähestyä kirjallisuutta. Tähän seikkailuun toivomme tietenkin teidän kaikkien osallistuvan.

Varaslähdöt ovat sallittuja.

Paula Halkola