Kirjakori 2016

Suomessa julkaistiin vuonna 2016 yli 1000 lasten- ja nuortenkirjaa, sarjakuvat mukaan lukien noin 1300. Suurin osa kirjoista saadaan talteen Lastenkirjainstituutin kirjastoon, kiitos kustantajien lahjoitusten. Laadimme kirjavuodesta erilaisia katsauksia tietopalvelumme tueksi. Tietoja saa hyödyntää, kunhan lähde mainitaan.

Vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjat 
Lastenkirjainstituutin kokoelmista

Kirjakori 2016 -kaaviot (pdf)
Tilastotiedot pohjautuvat 3.4.2017 tilanteeseen

Kuvia näyttelystä

Esittelyssä vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjat:

KIRJAKORI 2016

Lasten- ja nuortenkirjoja julkaistiin vuonna 2016 yli 1000, sarjakuvat mukaan lukien yli 1300. Julkaisumäärissä on vaihtelua myös sen mukaan, onko mukana kirjojen sähköisiä versioita tai painettujen kirjojen uusia painoksia. Tämän kevään Kirjakori 2016 -näyttelyssä Lastenkirjainstituutissa on esillä kaikkiaan 1047 lasten- ja nuortenkirjaa. Näyttelykirjoihin voi tutustua 28.4.2017 saakka maanantaisin klo 10–17, tiistaista torstaihin klo 10–15 ja perjantaisin klo 10–14. Lisäksi instituutin verkkosivuilla on Vuoden kirjat -kirjalista ja tilastotietoa.

Suomen kustannusyhdistyksen Mitä Suomi lukee -listan kärkipaikoilla pysyttelivät koko vuoden Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat (Otava), Tuula Kallioniemen Reuhurinteen alakoulu (Otava), Mauri Kunnaksen kuvakirjat (Otava), Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä -kirjat (Tammi) ja Timo Parvelan lastenromaanit (Tammi). Suurimmaksi myyntilukujen pelastajaksi osoittautui Harry Potterin aikuiselämästä kertova näytelmä Harry Potter ja kirottu lapsi (Tammi). Teos oli paitsi myydyin lasten- ja nuortenkirja myös myydyin nimeke kaikista vuonna 2016 Suomessa myydyistä kirjoista (myynti lähes 100 000 kappaletta). Myydyimpien kirjojen Top ten -listalle kotimainen lasten- tai nuortenkirja pääsee reilun 10 000 niteen myynnillä. Tarkemmat myyntitiedot selviävät kun kustannusyhdistyksen vuositilastot valmistuvat.

Svenska barnboksinstitutetin mukaan Ruotsissa lasten- ja nuortenkirjoja julkaistiin vuonna 2016 ennätysmäärä eli 2414 nimekettä. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa ja Ruotsissa julkaistaan kuitenkin lasten- ja nuortenkirjoja suurin piirtein yhtä paljon.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna vietetään lastenkirjallisuuden teemavuotta, Suurta lukuseikkailua. Yhteistyöhankkeen tavoitteena on tukea pitkäjänteistä lukemista, ja sen ydinteemoja ovat saavutettavuus, vuorovaikutus ja kulttuurienvälisyys. Huhtikuussa samaan aikaan Kirjakorin kanssa vietetään valtakunnallista Lukuviikkoa 17.–23.4. teemalla Anna lahjaksi lukuseikkailu.

Millaisia seikkailuja vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjat meille mahdollistavat? Mitkä neljä viime vuoden kirjaa ovat innostaneet sinua eniten?

Mistä nyt kirjoitetaan?

Lasten- ja nuortenkirjojen avulla voi tutustua asioihin, jotka eivät muuten ole lähellä omaa arkea. Kaunokirjallisuuden avulla erilaisuuden näkeminen samanlaisuutena on mahdollista. Ja kun erilaista ei tarvitse osoittaa enää sormella, voi olla rennommin itsekin oma itsensä, ja niin myös oma minäkuva vahvistuu.

Vuonna 2016 julkaistiin vahvoja nuortenromaaneja, mikä näkyy myös palkintosadossa: Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto myönnettiin Juuli Niemen runolliselle, kahden eri kulttuurista tulevan nuoren rakkaustarinalle Et kävele yksin (WSOY) ja Arvid Lydecken -palkinto Sanna Iston Suomenlinnaan sijoittuvalle fantasiateokselle Maan alaiset (kuvitus Sami Saramäki, WSOY). Siri Kolun Topelius-palkittu nuortenromaani Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava) antaa äänen väärään sukupuoleen syntyneelle Peetulle.

Ensimmäistä kertaa jaetun Runeberg Juniorin saivat Timo Parvela & kuvittaja Pasi Pitkänen lastenkirjasta Paten kalastuskirja (Tammi) ja Malin Klingenberg & Joanna Vikström Eklöv lastenkirjasta Den fantastiske Alfredo (Schildts & Söderströms). Sarjakuva-Finlandian sai Janne Kukkosen Voro – kolmen kuninkaan aarre (Like).

Niin ikään ensimmäistä kertaa jaettavan Punni-kirjallisuuspalkinnon saivat Elina Hirvonen ja Ville Tietäväinen teoksesta Näkymätön (Lasten Keskus). Kuvakirjassa pureudutaan tärkeään ikiaiheeseen, ulkopuolisuuteen ja kiusaamiseen. Palkinto myönnetään rohkeasta avauksesta tekijöille, jotka nyt ensimmäistä kertaa ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet lasten kuvakirjan.

Palkintolistat kokonaisuudessaan löytyvät instituutin sivulta www.lastenkirjainstituutti.fi/palkintoja.

Pakolaisista, suomalaisuudesta ja ihmisenä olemisesta

Mediasta tuttu pakolaisteema nousee vuoden kirjoissa – Juuli Niemen teoksen lisäksi – selvimmin esiin Nujeen Mustafan ja Christina Lambin omaelämäkerrallisessa teoksessa Nujeen – pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan (HarperCollins Nordic). Aihetta pohditaan myös Miikka Pörstin lastenromaanissa Kaikkien juhla (Tammi), Sabira Ståhlbergin selkokirjassa Filip i snön (Lecti book studio) ja Seita Vuorelan & Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenromaanissa Lumi (WSOY). Hannele Richertin toimittamassa sarjakuva-antologiassa Mitä sä täällä teet? – tarinoita maahantulosta (Voima Kustannus & Into) kohtaamiset eivät suju aina ihan mallikkaasti. Esko-Pekka Tiitisen kokoamassa antologiassa Sata unelmaa (Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys ry) vastaanottokeskuksessa asuvat 3–18-vuotiaat lapset ja nuoret kertovat, mitä he toivoisivat elämältä.

Monikulttuurisuus on myös iloa ja vahvuutta, kuten Elena Agnellon kuvakirjassa Minä olen Alex (Pieni Karhu) ja Niina Hakalahden lastenromaanissa Tuukka-Omar ja superkielitaito (Tammi). Jarkko Vehniäisen ja Marja Lappalaisen eläinten maailmaan sijoittuvassa kuvakirjassa Kamala luonto – pentukirja (Arktinen banaani) nimenomaan erilaisuus tuo ystävyyteen vahvuutta.

Moni kotimainen lasten- ja nuortenkirja saa inspiraationsa suomalaisesta mytologiasta. Inkeri Karvosen satukokoelma Iiron ja metsänhaltija (Nordbooks) perustuu vienankarjalaiselta runonlaulaja Marina Takalolta muistiinmerkittyihin satuihin. Mytologiaan kiinnittyvää pohjaa on myös Marjatta Levannon taidekirjassa Metsän pieni kansa (Maahenki; julkaistu myös selkokielisenä laitoksena), Silja Sillanpään satukokoelmassa Tenho ja Ryske – satuja soitosta (S&S) ja Essi Tammisen Noaidi-trilogian toisessa osassa Noaidin tytär – tulva (Otava). Oppilastyönä tehty Ella Kukkolan Unohdetut tarinat (omakustanne) tarjoaa mytologian aivan uudenlaisena. Kirsti Mannisen Suomen lasten Suomi (Otava) ja Pertti Rajalan selkokirjassa 100 totuutta Suomesta (Avain) tarjoavat Suomi-faktaa monen ikäisen makuun.

Kaupunkikulttuuria ja netin ääressä istumista?

Lasten- ja nuortenkirjoissa seurataan ajan ilmiöitä. Kaupunkikulttuuri nousee esiin monen kirjan tekstistä tai kuvituksesta: Lauri Ahtisen & Anna Sofia Vuorisen kuvakirjassa Itä-Borneo (S&S) lapsia kuljetetaan laatikkopyörillä, Paola ja Pirjo Suhosen kuvakirjassa Kevätretki kaupungilla (Tammi) syödään kasvisruokaa Helsingin ydinkeskustan kuppilassa ja Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin helppolukuisessa lastenkirjassa Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita (WSOY) pelastaudutaan jäteastiasta Helsingin Kalliossa. Rankempaa kaupunkikuvausta edustaa K. K. Alongin nuortentrilleritrilogian avausosasta Kevätuhrit (Otava), joka kertoo helsinkiläisnuorten elonjäämiskamppailusta. Rottakaupunkiin sijoittuva Netta Walldénin synkkätunnelmainen dekkari Kissa nimeltä Kent (Mäkelä) viehättää monen ikäisiä.

Tietotekniikka ja sosiaalinen media ovat arjessa läsnä itsestään selvänä, kuten Laura Lähteenmäen nuortenromaanissa Nutcase (WSOY), Taina Pyysaaren nuortenromaanissa Yhden Een kesä (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) ja Kalle Veirton nuortenromaanissa The next one (Karisto). Myös tubettaminen ja vloggaus sujuu, kuten Paula Norosen lastenromaanissa Supermarsu ja lasten valtakunta (Tammi). Jeanne Willisin ja Tony Rossin runokuvakirjan Pukkien pikku pila (Mäkelä) avulla voi keskustella selfieiden ja tekstiviestien mahdollistamasta somekiusaamisesta. Netin ääressä ei vain lojuta vaan pelaaminen voi olla määrätietoista kilpailua, kuten Aleksi Delikourasin romaanissa Nörtti 4, Pro gamer (Otava). Pokemon Go -peliä pelaamalla saa ihan oikeaakin liikuntaa (Alex Polan: Pokéstop – nappaa Meowth, Readme.fi).

Muutakin harrastetaan: Johanna Hulkon lastenromaanissa Geoetsivät ja yksikätinen madonna (Karisto) ja Hanna Kökön nuortenkirjoissa Anterin aarre ja Megamysteeri (Mäkelä) geokätköillään, Mari Kujanpään lastenromaanissa Emman salainen toive (Otava) luistellaan ja Mika Wickströmin urheiluromaanissa Meidän jengin Zlatan (WSOY) pelataan jalkapalloa. Räppääminen (Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja pullistelija, Tammi) ja bookcrossing (Esko-Pekka Tiitisen Neljän tuulen paita, Aula & Co) luonnistuvat. Esiin nousevat niin suosittu keppariharrastus (Jaana Levola: Heppapoika, Avain ja Tiina Nopola ja Mervi Lindman: Siiri ja Heppa Huoleton, Tammi) kuin jooga (Jaana Lehtiö & Helena Miettinen: Taika Valo ja kummallinen pallo, Myllylahti).

Tunteista monella tavalla

Poikapäähenkilön elämää kuvataan rennosti Johanna Hulkon nuortenromaanissa K18 (Karisto) ja Harri Veistisen nuortenromaanissa Kotitekoisen poikabändin alkeet (S&S), tyttöjen elämää puolestaan Rose Lagercrantzin lastenromaanissa Onnentyttö Dunne (Mäkelä) ja Nelli Hietalan nuortenromaanissa Miia Martikaisen kärsimysviikko (Karisto). Sisarusten suhdetta avataan mainiosti Raina Telgemeierin road trip -sarjakuvaromaanissa Siskot (Twinsy). Sympaattinen vaellustarina on myös Kristiina Lähteen & Julia Vuoren kuvakirjassa Arhippa – nokka kohti etelää (WSOY). Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun sarjakuvassa Lyhenevä kesä – Tarzaneita, astronautteja ja poppareita (Suuri kurpitsa) suhde lapsuuteen on nostalginen.

Alakouluikäisen lapsen tuntema häpeä tuodaan esiin Lina Stoltzin lastenromaanissa Huomenna ei tarvitse pelätä (Barents), joka kertoo 11-vuotiaan Liljan silmin äidin alkoholismista. Patrick Nessin kuvitetussa romaanissa Hirviön kutsu (Tammi) käsitellään 13-vuotiaan Conorin tuntemaa avuttomuutta äidin syöpään sairastumisen johdosta. Ronja Salmen lastenkirjassa Onks noloo? (Lasten keskus & Kirjakauppaliitto) noloistakin tilanteista selvitään. Jenni Pääskysaaren kirja Poika, sinä olet.. (Otava) on noussut myyntitilastojen kärkeen edellisvuonna syntyneen sisarteoksen rinnalle.

Kuvakirjoissa omien ja muiden tunteiden tunnistamista opetellaan jo ihan pienestä, kuten Jenni Erkintalon ensikirjassa Millainen minä? (Etana Editions), Richard Jonesin runokuvakirjassa Tunteet (Lasten Keskus) ja Katri Kirkkopellon suositussa kuvakirjassa Molli (Lasten keskus), josta otettiin jo 4. painos. Sari-Anne Paason ja Pipsa Varion toimittama opaskirjanen Salapoliisi Mäyrän käsikirja (Pesäpuu) rohkaisee erityisesti sijaiskodeissa eläviä lapsia pohtimaan turvalliseen elämään liittyviä asioita. Mervi Juusolan tehtäväkirjasta Hyvä minä! – tutkimusretki itsetuntoon (Terapia- ja valmennuskeskus Helsingin Majakka) on otettu 2., uudistettu painos.

Ulkonäköön ja sukupuoleen liitetyt asenteet muuttuvat vähä vähältä sallivammiksi. Amanda Willsin ponikirjassa Eläinkodin poni (Stabenfeldt) päähenkilö oppii olemaan nolostelematta kasvoillaan olevaa arpea. Julie Murphyn nuortenromaani Dumplin (Otava) tsemppaa olemaan rohkeasti oma itsensä, juuri omanlaisensa. Venla Saalon nuortenromaanissa Sateenvarjotarina (Robustos) joudutaan Gogolin Nenän tavoin oudosta tilanteesta toiseen.

Catherine ja Laurence Anholtin kuvakirjassa Pienen isot ilot (Mäkelä) ja Lena Frölander-Ulf kuvakirjassa Jag, Fidel och skogen (suom. Minä, Muru ja metsä, S&S) päähenkilön sukupuoli jää lukijan päätettäväksi. Jessica Waltonin kuvakirjassa Olen ystäväsi aina – tarina rohkeudesta ja rakkaudesta (Otava) Erkki-nalle saa olla Elli-nalle. Katri Vuorisen & Tiina Eskolan valokuvateos Meidän perhe (kuvat Martti Lintunen, Pieni Karhu) osoittaa erilaisten perheiden kirjon ja ainutkertaisuuden. Kalle Hakkolan Sanni & Joonas -sarjan toisessa osassa Hugo-serkku (Kumiorava) perheen vanhempina on kaksi äitiä.

Vaikka lasten- ja nuortenkirjoissa käsitellään usein vaikeita asioita, hassutellakin saa. Vuoden hauskimpia kirjoja on virolaisen humoristin Andrus Kivirähkin ääneen luettavaksikin sopiva kertomuskokoelma Koiranne alkaa kohta kukkia (Otava). Suomennoksen on tehnyt runoilija Heli Laaksonen, joka debytoi vuonna 2016 myös kuvakirjan kuvittajana.

Yöstä, hiljaisuudesta, luonnosta ja muusta

Joitain vuosia sitten löydettiin talviaiheet, nyt tuntuu että yöllä tapahtuu kaikenlaista: yöllä tutkitaan luontoa, käydään koulua, selvitetään rikoksia. Laura Ertimon ja Satu Kontisen kokonaan mustavalkoinen tietokirja Yö – kirja unesta ja pimeän salaisuuksista (Myllylahti) palkittiin Kaunis kirja -palkinnolla, samoin kuin vähäeleinen Hanna Konolan Tuulen vuosi (Etana Editions): mitä tuuli tekee eri vuodenaikoina? Jälkimmäisen kanssa samaa hiljaisuuden estetiikkaa edustaa Danny Parkerin & Freya Blackwoodin kuvakirja Onnenpäivä (Karisto).

Nukkumaanmenon problematiikkaa käsittelevät myös Mari Ahokoivun Nuppuset-sarjan katselukirjan osa 12 (Petomies & Kutikuti), Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur, eli karhu (Tammi), Chris Haughtonin Unen aika (Lasten keskus) ja Sanna Iston, Eppu Nuotion ja Sari Airolan Typy ja muriseva mörkö (Bazar).

Suomalainen luonto ja luonnonilmiöt näyttäytyvät tänä vuonna erityisen kauniina – kuuluuhan joukkoon vielä yksi kauniina palkittu teos: Tuhat ja yksi otusta, jonka on kuvittanut Laura Merz ja kirjoittanut Aino Järvinen (Etana Editions). Myös Marketta Vaismaan Vesikirja (kuvat Carlos da Cruz, Lasten keskus), Reetta Niemelän, Sanna Pelliccionin & Mia Röngän Nähdään majalla, pörriäisagentit (Sammakko) ja Carnovskyn kuvittama ja Rachel Williamsin kirjoittama Yön ja päivän eläimet (Nemo) tuovat luonnon tarkasteluun monia uusia ajatuksia.

Huippukuvittajiemme kuvitustyö näkyy paitsi kuvakirjoissa, aapisissa ja lukukirjoissa myös lastenlaulukirjoissa, joita ilmestyi useita. Laulukirjojen kuvittajina esiintyivät muiden muassa Maija Hurme (Lasten oma lauluvuosi, Lasten Keskus), Erika Kallasmaa (Laula lelut laatikkoon, Nemo), Marjo Nygård (Laulua kuonoon, joulua tassuun, Lasten Keskus), Kristiina Louhi (Lastenhuoneen laulukirja, Tammi) ja Jii Roikonen (Eläinlauluja, F-Kustannus & Otava).

Tietokirjoissa nousseita teemoja näyttäisi koodaus- ja nettioppaiden (kuten Petri Ilmonen & Sirpa Ahde: Turvallisesti internetissä – ohjeita ja vinkkejä selkokielellä, Opike, Linda Liukas: Hello Ruby – matka tietokoneeseen, Otava ja Max Wainewright: Hei, me koodataan – koululaisen ohjelmointikirja, Readme.fi) lisäksi olevan matematiikkataitoja interaktiivisella otteella esittelevät teokset kuten Lasten Keskuksen julkaisemat Matikkaseikkailu-sarjan kirjat Mysteerien museo ja Salaisuuksien sokkelo, jotka molemmat on kirjoittanut David Glover. Lego- ja Minecraft-kirjoja julkaistiin paljon (Egmont, Readme.fi, WSOY). Myös Pokemon Go -pelin suosio näkyy tietokirjoissa.

Ihmisen anatomiaa ja muita tärkeitä asioita käydään läpi pienelle lapselle sopivassa muodossa Vuokko Hurmeen kirjoittamassa ja Sanna Pelliccionin kuvittamassa kirjassa Pikkurillin käsikirja (Viisas elämä & Basam Books) ja selkokielellä Iiris Kalliolan kirjassa Ihminen napakasti (Avain). Murrosikäisten seksuaalikasvatusoppaita ei muutaman viime vuoden Kirjakoreihin ole sattunut.

Jotain uutta, jotain tuttua

Leena Krohnin runomuotoinen valokuvateos Kirje Buddhalle ja muillekin (Teos) palkitsee lukijansa ja jää mieleen. Erikoisempaa tarinointia edustavat myös kirjankansitaiteestaan tunnetun graafikon Harri Mannerin teokset (Hieronymus).

Vuoden kulttuuritekoina voidaan pitää Seija Rothin kaksikielistä runokokoelmaa Lokko lamjaha – Kevein askelin (Opetushallitus), jonka kielinä ovat suomi ja romania, ja Marita Hauhian selkokielistä lastenromaania Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain), kielinä suomi ja arabia. Suomenruotsalaisten lasten suomen opiskeluun tarkoitetut Kirsi Martinin Juttu luistaa ja Loistava juttu! -kirjat (Schildts & Söderströms) sopivat myös muille suomen kieltä harjoitteleville lapsille.

Kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on paljon valinnanvaraa, ja jopa selkokirjojen kustantamisessa on nähtävissä hienoista nousua. Maria Turtschaninoffin teoksista Helsingin alla (Opike) ilmestyi Leena Kaivosoja-Jukkolan selkomukaelmana ja Maresi (Lärum) ruotsinkielisenä selkokirjana. Fantasia- ja kauhukirjallisuutta julkaistaan edelleen paljon. Suuri osa käännetyistä romaaneista lukeutuu tähän ryhmään, ja kirjat julkaistaan useimmiten sarjoina.

Klassikkoteoksista otetaan uusia laitoksia uusin kuvin, käännöksin tai ulkoasuin (esimerkiksi Enid Blyton, Roald Dahl, Astrid Lindgren). Hollantilaisen kirjailijan Annie M. G. Schmidtin 1950- ja 1960-luvulla ilmestyneet saturomaanit Wiplala ja Wiplalan paluu (Lector Kustannus) käännettiin suomeksi nyt ensi kertaa. Mäkelä otti niin ikään hollantilaisen Max Velthuijsin neljästä Sammakko-kuvakirjasta uudet, hiukan isompikokoiset painokset.

Vuoden 2016 Kirjakorissa on kaikkiaan mukana 1047 lasten- ja nuortenkirjaa, joista kuvakirjoja on 356 kappaletta, lastenromaaneja 218, nuortenromaneja 173 ja tietokirjoja 193 kirjaa. Runoja, sarjakuvia ja muita on muutamia kymmeniä kutakin. Kaikkiaan kirjoja on hiukan enemmän kuin muutamana edellisenä vuonna (2015: 966 kirjaa, 2014: 883 kirjaa). Vuosien 2000–2013 Kirjakori-tilastoja tarkasteltaessa täytyy ottaa huomioon, ettei instituuttiin talleteta enää käännössarjakuvaa kuin valikoiden.

Näyttelyssä esillä olevista kirjoista lähes puolet on kotimaista alkuperää (49 % kotimaisia, 51 % käännöksiä). Käännöksistä 74 % on englantilaista alkuperää (380 kpl), seuraavaksi eniten käännetään ruotsista (11 %) ja saksasta (8 %); muista kielistä käännetään lähinnä yksittäisiä kappaleita.

Kuvakirjoja on mukana 356 kappaletta, joista kotimaisia 148 ja käännettyjä 208. Kotimainen kuvakirjatarjonta on monipuolista ja yllättävääkin. Kuvakirjoista 135 kirjaa on paksulehtisiä katselukirjoja ja muita lelukirjoja; näistä suurin osa eli 100 on käännöskuvakirjoja (Egmont, Gummerus, Kids.fi, Mäkelä, Sanoma, Sandviks, Tactic ym.)

Kotimaisten kuvittajien ja työ huomataan

Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus huomataan myös maan rajojen ulkopuolella. Linda Bondestamin kuvittama ja ruotsalaisen kirjailijan Ulf Starkin kuvakirja Djur som ingen sett utom vi (Förlaget, ilmestyi samanaikaisesti suomeksi nimellä Ennen näkymättömiä eläimiä) palkittiin Ruotsissa Snöbollen-palkinnolla parhaana ruotsalaisena kuvakirjana.

Monen tekijäparin toisena osapuolena on muu kuin suomalainen – joskus emme edes kuule näistä kirjoista, koska niitä ei aina suomenneta. Tällaisia ovat esimerkiksi Hiroko Sakomuran japaninkielinen kirja Milla-tontusta ja taikalusikasta, jonka on kuvittanut Liisa Kallio ja kustantanut Bunkeido. Helena Brossin ja Christel Rönnsin Klass 1b -sarjasta on ilmestynyt Ruotsissa 20 osaa (Bonnier Carlsen), Suomessa kolme. Myös Nuppuset-sarjan katselukirjoissa on muutamia kansainvälisiä tekijöitä. Tässä tapauksessa kirjojen käyttö onnistuu, koska kirjat ovat tekstittömiä.

Kansainvälistä menestystään kirjailijoina jatkavat muiden muassa Mauri Kunnas, sisarukset Sinikka ja Tiina Nopola sekä Timo Parvela, joiden kaikkien teoksista otettiin lukuisia käännöksiä eri kielille. Maaliskuussa 2017 Salla Simukan Lumikki-trilogia palkittiin Otavan kirjasäätiön myöntämällä Kaarina Helakisa -palkinnolla: ”Simukka on kirjoittanut suomalaisen nuortenkirjallisuuden maailmankartalle, rikkonut lasikattoja ja pitänyt aina vähemmistöjen puolta”, toteaa raati.

Filin tietokannan mukaan suomalaisia lasten- ja nuortenkirjoja ilmestyi käännöksinä 131 kappaletta, kaikkiaan 33 eri kielelle käännettyinä.

Kiitos kaikille kirjoja lahjoittaneille kustantajille

Lastenkirjainstituutin kokoelma on kirjakokoelma eikä Kirjakori-katsaukseen sisälly sähkökirjoihin liittyvää seurantaa. Instituutti saa uudet lasten- ja nuortenkirjat suurimmaksi osaksi lahjoituksina kustantajilta mutta myös kirjailijoilta ja muilta yksityisiltä henkilöiltä. Viime vuoden kirjoja saimme lisäksi Suomen kansalliskirjastosta ja käännöksiä FILIstä. Kevään 2017 aikana lähetimme täydennyspyyntöjä kaikkiaan 97 kotimaiselle kustantajalle, joista 24.3. mennessä myönteisesti vastasi yli 60 kustantajaa. Otamme täydennyksiä vastaan edelleen.

Kirjakori 2016 -näyttelyn on toteuttanut kirjastonhoitaja Päivi Nordling ja vuosittaisesta kirjahankinnasta vastasi ma. kirjastonhoitaja Terhi Lehti. Näyttely on esillä Lastenkirjainstituutissa 3.4.–28.4.2017 ja avoinna maanantaisin klo 10–17, tiistaista perjantaihin klo 10–15 (ei pitkänäperjantaina 14.4.). Ryhmien toivotaan sopivan tulostaan etukäteen. Kirjakoriin liittyviin kaavioihin voi tutustua Lastenkirjainstituutin verkkosivuilla www.lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto.

Lisätietoja: Päivi Nordling, p. 050 4632 786, kirjasto(at)lastenkirjainstituutti.fi.
Lastenkirjainstituutti, Puutarhakatu 11 A, 33210 Tampere. www.lastenkirjainstituutti.fi