Kirjakori 2015

Suomessa julkaistaan vuosittain yli 1000 lasten- ja nuortenkirjaa, sarjakuvat mukaan lukien jopa 1300. Suurin osa kirjoista saadaan talteen Lastenkirjainstituutin kirjastoon, kiitos kustantajien lahjoitusten. Laadimme kirjavuodesta monipuolisen analyysin tietopalvelumme tueksi. Tietoja saa hyödyntää vapaasti, kunhan lähde mainitaan.

Vuoden 2015 lasten- ja nuortenkirjat (pdf)
Kirjakori 2015 -kaaviot (pdf)

Ajankohtaista ja palkittua

Vuoden 2015 lasten- ja nuortenkirjat tarjoavat eritasoisille lukijoille runsaasti valinnanvaraa. Monet kirjat koukuttavat myös aikuisen lukijan lastenkirjan ääreen. Ikärajoja ylittävää huumoria yhdistyneenä vakavien aiheiden pohdintaan on esimerkiksi Veera Salmen lastenromaanissa Mauri ja vähä-älypuhelin (Otava). Päähenkilö Mauri kaipaa Egyptiin muuttanutta ystäväänsä Bashiria ja on kiinnostunut monesta asiasta: sodan ja rauhan kysymyksestä, sademetsien suojelusta mutta erityisen paljon hienosta älypuhelimesta, jota vanhemmilla ei ole varaa hänelle luvata.

Tärkeitä aiheita nousee esiin muissakin kirjoissa. Tomi Kontion ja Elina Warstan kuvakirjassa Koira nimeltään Kissa (Teos) kerrotaan sympaattinen tarina asunnottoman miehen ja kulkukoiran ystävyydestä, Anssi Keräsen kuvakirjassa Lossi-Lassi ja merten salaisuudet (Tammi) pelastetaan veteen joutunut pakolainen ja Reijo Niinimäen sotalapsuutta kuvaava, molemmilla kotimaisilla kielillä ilmestynyt Minne käynkin maailmassa (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) palauttaa mieleen toisen maailmansodan ajan 70 vuotta sitten. Sodan syitä pohditaan Katri Tapolan & Alessandro Pelliccionin tarinassa Pelätin ja rastas (Mirri Creative), joka toteutettiin joukkorahoituspalvelun avulla. Koira nimeltään Kissa sekä Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin kuvakirja Dröm om drakar (Schildts & Söderströms, suom. Lohikäärmeunia) tavoittelevat Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkintoa.

Finlandia Junior -palkinnon sai viime vuonna Nadja Sumasen nuortenromaani Rambo (Otava). Palkittuja teoksia olivat myös Arvid Lydecken -palkinnon saanut Tuutikki Tolosen lastenromaani Mörkövahti (Tammi) ja Topelius-palkittu Siiri Enorannan fantasiaromaani Surunhauras, lasinterävä (WSOY). Kati Närhen Seitsemäs vieras (WSOY) sai Sarjakuva-Finlandia-palkinnon. Muita palkittuja olivat Vilja-Tuulia Huotarinen (Anni Swanin mitali), Satu Kettunen (Rudolf Koivu -palkinto), Paula Moilanen (Tietopöllö-palkinto) ja Inger-Mari Aikio (Lastenkulttuurin valtionpalkinto). Palkintolistat kokonaisuudessaan löytyvät instituutin sivulta www.lastenkirjainstituutti.fi/palkintoja.

Klassikkoja ja aikuista huumoria

Vuonna 2015 vietetty säveltäjä Jean Sibeliuksen samoin kuin kansalliseepoksemme Kalevalan juhlavuosi heijastui lastenkirjallisuuteen. Myös kaikkien rakastamia klassikkoja julkaistiin uusina laitoksina: Peppi Pitkätossun 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä julkaistiin Astrid Lindgrenin lastenromaanit yhtenäisenä sarjana ja J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoista ilmestyi sekä kuvitettu laitos että taskukirjalaitokset uusin, aikuismaisemmin kansin. Anni Polvan 100-vuotisjuhlavuoden johdosta kolmesta Tiina-kirjasta julkaistiin kokoomateos Tiina ja mummo (Karisto), jossa on Mika Launiksen kansi. Anni Swanin ja Zacharias Topeliuksen saduista saatiin uusia kokoelmia.

Klassisen sadun uutena versiona voidaan nostaa esiin Helsingin slangilla kirjoitettu Punahilkka-versio Punis – snadisti kuumottava stoori (Schildts & Söderströms), jonka tekstistä vastaa Andrei Huhtala ja kuvista Sanna Mander. Kirjastoista ja kirjakaupoista se saattaa löytyä lasten kuvakirjahyllyn sijaan aikuisten huumoriluokasta. Lastenkirjallisuuden muotoja varioivia, kuitenkin enemmän aikuiskohderyhmää palvelevia kirjoja edustavat myös Carl-Johan Forssén Ehrlinin ja Irina Maunusen Kani joka tahtoi nukahtaa – nukutussatu kaikille iltakukkujille (Otava) ja Adam Mansbachin ja Owen Brozman Nyt vittu syö (Into).

Selkeää suomea kaikille lukijoille

Kustannus-Mäkelä on 1990-luvulta saakka tukenut lukemisen alkuaskelia ottavia suomalaislapsia tarjoamalla helppolukusia käännössarjoja. Kirjakori 2015 -näyttelyssä on vaikkapa Kirjatiikeri– kirjoja, joissa on lyhyet luvut, tikkukirjaimet, tavuviivat ja runsas värikuvitus. Kotimaisia helppolukuisia kustantajasarjoja ei juuri julkaista, poikkeuksena WSOY:n Lue itse -sarja (Tuula Kallioniemen Karoliina– ja Reuhurinne-kirjat). Muita sarjoja ovat esimerkiksi Tapani Baggen Kaisa-kirjat (Tammi) ja Tittamari Marttisen Leon lemmikkiuutiset (Lasten Keskus). Ruotsalais-suomalaista yhteistyötä edustaa ruotsalaisen Helena Brossin kirjoittama ja suomalaisen Christel Rönnsin kuvittama Klass 1b -sarja, josta on Ruotsissa ilmestynyt 19 osaa mutta joita on suomennettu vain kolme ensimmäistä vuosina 2006–2007. Uusin suomennos Yö koulussa on Läsrörelsenin ja Bonnier Carlsenin julkaisema erikoispainos, jota jaetaan McDonald’s-ravintoloissa eikä sitä myydä kirjakaupoissa. Suomenruotsalaisia helppolukuisia lastenkirjoja ilmestyi Sabira Ståhlbergin ja Maria Viitasalon selkokirja Filip i skogen (Lecti book studio).

Selkokirjat täydentävät muutenkin helppolukuisten lastenkirjojen vähäisyyttä. Niitä voi vinkata kotoutuvien ja uussuomalaisten lasten lisäksi kaikille sujuvaa kertomusta ja selkeää tekstiä kaipaavalle. Alakoululaisten seikkailunnälkään sopii Maiju Mäen Presidentin painajainen (Opike), yläkoululaisille Marja-Leena Tiaisen Poika joka katosi (Avain) ja Päivi Heikkilä-Halttusen toimittama kertomuskokoelma Panttivanki (Opetushallitus). Selkokieliset tietokirjat käyvät myös aikuisille (kirjoittajina Markus Hotakainen, Marianne Kulmala, Pertti Rajala). Monien selkokirjojen ulkoasu ei valitettavasti pysty kilpailemaan houkuttavuudessa isompien kustantajien julkaisujen rinnalla. Tämä koskee pienten ja omakustantajien julkaisemia kirjoja laajemminkin, joskin myös onnistuneita kokonaisuuksia on.

Konstailematonta perhekuvausta ja minäkuvan pohdintaa

Monissa tämän päivän lasten- ja nuortenkirjoissa vanhemmat puuttuvat: joko he ovat tilapäisesti muualla kuten työmatkalla tai eivät erilaisten sosiaalisten ongelmiensa takia kykene kantamaan vastuuta lapsistaan. Toisaalta kirjoissa on kuvattu myös kannustavia perhesuhteita. Briitta Hepo-ojan Siilin kuolema (Myllylahti) ja Sophie Kinsellan nuortenromaani Kadonnut – Audrey (Otava) kertovat nuorista, jotka eivät joudu kyseenalaistamaan kotinsa tukea, vaikka perheenjäsenten välistä kinastelua onkin. Perheiden moninaisuus tuodaan mutkattomasti esiin, kuten Raparperin kaksi isää Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjassa (Karisto). Pienten lasten kuvatietokirjassa Meidän pihan perhesoppa (Tammi) kerrotaan, miten monella tavalla lapsia saadaan perheeseen.

Suhtautuminen erilaisiin sukupuoli-identiteetteihin on hyväksyvää, samoin kuin se, että minäkuva saa muuttua. Aila Juvosen varhaisnuorista kertovassa kirjassa Vihreä kivi (Reuna) nuoret päättävät itse, ovatko tyttöjä vai poikia ja käyttäytyvät sen mukaan. Salla Simukan tyttörakkautta käsittelevät nuortenromaanit Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi (Tammi) julkaistiin uudelleen kääntökirjana. Englantilaisen David Walliamsin lastenromaanissa Poika ja mekko (Tammi) päähenkilö Dennis rakastaa sekä jalkapalloa että tyttöjen vaatteisiin pukeutumista; kirjan humoristisen kuvituksen on tehnyt Quentin Blake. Myös ruotsalaisen Jessica Schiefauerin nuortenromaanissa Pojat (Karisto) tytöt etsivät identiteettiään pukeutumisleikkien avulla. Lopulta väkivalta pakottaa yhden tytöistä jättämään läheisensä. Svenska Barnboksinstitutetin laatiman Bokprovning 2015 -selvityksen mukaan väkivalta näkyy vahvana teemana erityisesti Ruotsissa julkaistuissa nuortenromaaneissa, mutta meillä väkivallan kuvaukset eivät näyttäisi olevan yhtä vahvoja. Pojat-romaanin pohjalta tehdyn elokuvan Ruotsin ensi-ilta oli helmikuussa 2016.

Suomessa fantasiakirjallisuus, tieteiskirjallisuus ja dystopiat ovat varsinkin käännetyissä nuortenkirjoissa suosittuja edelleen, ja monet kirjat muodostavat pitkiä sarjoja. Kotimaisista lajin edustajista mainittakoon nuoren esikoiskirjailijan Iida Sammaliston Tähtimosaiikki (Otava) ja Anu Holopaisen ajatuksia herättävä (tulevaisuuden)kuva Ihon alaiset (Karisto), jossa kerronnan lomassa on blogikirjoituksia, nettipostauksia ja verkkokeskustelun katkelmia. Norjalaisen Siri Pettersenin fantasiaromaanista Odininlapsi (Jalava) povataan uutta klassikkoa.

Kuvitus tempaa tarinaan

Ruotsalaisessa Bokprovning 2015 -selvityksessä nousi esiin myös kuvaromaanien huima kasvu erityisesti varhaisnuorten tarjonnassa. Hyvä ulkoasu ja mukaansatempaava kuvitus lisäävät halua tarttua tarinaan. Suuntaus näkyy meilläkin, parhaiten käännöskirjoissa (esimerkiksi Liz Pichon, Chris Riddell, Geoff Rodkey). Näyttävimmin kuvitettu teos on suomalais-norjalaista yhteistyötä eli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin teossarjassa Kepler62, jonka on kuvittanut Pasi Pitkänen ja josta ilmestyi kaksi ensimmäistä osaa Kutsu ja Lähtölaskenta (WSOY).

Raina Telgemeierin omaelämäkerrallinen Hymy (Twinsy) on käännössarjakuvien helmi, joka kertoo Rainan kamppailusta hammasrautojen kanssa. Kulttuuritekona voidaan pitää australialaisen Shaun Tanin maagisia kertomuksia sisältävän kuvateoksen Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus) saamista suomeksi.

Tunteita, tietoa, elämäntaitoa

Lastenrunoja julkaistaan Suomessa vuosittain paljon. Lasten tunteille annetaan lupa Johanna Venhon ja Marjo Nygårdin runokokoelmassa Linnunmaitoa kainalokanoille (Lasten keskus). Kirsti Kurosen Paha puuska (Karisto) purkaa nuoren pojan itsemurhan jättämää tyhjiötä ja Juuli Niemen runokokoelmassa Tuhat tytärtä (Otava) käydään läpi tyttönä olemisen tuntoja.

Kotimaisia tietokirjoja näyttelyssä on enemmän kuin aiemmin. Mukaan on valittu joitain oppikirjoja aihepiirejä täydentämään, esimerkiksi Salam-sarjan kirjoja islamista (Opetushallitus). Eka suomi -oppikirjassa (Opetushallitus) ja sen karjalankielisessä käännöksessä Opastummo lugemah da pagizemah karjalakse (Karjalan kielen seura) seurataan maahanmuuttajataustaisen Tonin elämää. Tietokoneet, netti ja pelit ovat tärkeässä osassa sekä nuorten proosassa että tietokirjoissa, ja erityisesti kiinnostavat koodaus ja Minecraft-peli (Egmont, Readme.fi, Sanoma). Toinen joukkorahoituspalvelun avulla toteutettu kirja eli Linda Liukkaan ohjelmointiopas Hello Ruby (Otava) oli pitkään myyntilistojen kärkipaikoilla. Monissa tietokirjoissa tehtävien osuus on merkittävä, kuten Mervi Juusolan lapsen tunnetaitoja vahvistavissa kirjoissa (Voimakirja). Elämäntapaohjeita tarjoavat myös Viviann Seegen omakustantama joogakirja ja Sari Markkasen mindfulnessiin tutustuttava lastenkirja (Basam Books) sekä kaksi ruuan eettisyyttä pohtivaa kaksi teosta (Aurinko Kustannus, Tammi).

Kirjoja kotimaisilla kielillä ja käännöksinä eri puolille maailmaa

Suomenruotsalaisia ruotsinkielisiä lastenkirjoja ilmestyy vuosittain noin 20–25 nimekettä ja karjalan-, meän- ja saamenkielisiä muutama. Viime vuonna saamesta suomennettiin neljä kirjaa, joista yksi on Rauna Paada-Leivon ja Merja Aletta Ranttilan kaksikielinen Pieni Puolatyttö = Jokþanieiddaš (Kieletär Inari). Kaksikielisiä kirjoja julkaistiin paljon, kuten Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi = Le petit prince (Finn Lectura), Arkkipiispa Leon Luondokuvat lapsih näh = Luontokuvia lapsille (Karjalan kielen seura) ja Sami Karjalaisen & Jussi Murtosaaren Hämmästyttävät hyönteiset = Amazing insects (Docendo). Monia kirjoja julkaistaan samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi ja muillakin kielillä, kuten Sanna Kalmarin, Ulla Parisaaren ja Ilona Partasen ihmisen perimää selvittävä kuvatietokirja Leivotaan ihminen (Norio-keskus).

Näyttelyssä esillä olevista kirjoista lähes puolet on kotimaista alkuperää, suurimmaksi osaksi suomenkielisiä (47 %). Yli puolet (53 %) on käännöksiä muista kielistä. Suomennetuista kirjoista suurin osa on entiseen tapaan englantilaista alkuperää (70 %), muista kielistä käännetään vähän. Vertailtaessa instituutin aiemmin laatimia Kirjakori-tilastoja täytyy ottaa huomioon, ettei käännettyjä sarjakuvia talleteta instituuttiin samaan tapaan kuin ennen vuotta 2014. Näyttää myös siltä, ettei käännöskuvakirjoja julkaista enää yhtä paljon kuin parhaimpina vuosina 2007–2012.

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja viedään maailmalle käännöksinä yhä enemmän. Kirjailija Salla Simukan lahjoituksen ansiosta Kirjakori 2015 -näyttelyssä on 29 Lumikki-trilogian käännöstä eri kielille kuten englanti, fääri, kiina, ranska, romania, unkari, venäjä. Mukana on edelleen Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni & Joonas -lastensarjakuva ruotsiksi, Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevala turkiksi, Ninka Reitun kaksi Messi ja Mysteeri -kuvakirjaa koreaksi, Maria Turtschaninoffin Maresi romaniaksi ja muita käännöksiä yli 50 kirjaa.

Kiitämme lämpimästi kaikkia lahjoittajia

Lastenkirjainstituutin kokoelma on kirjakokoelma eikä Kirjakori-katsaukseen sisälly sähkökirjoihin liittyvää seurantaa. Instituutti saa uudet lasten- ja nuortenkirjat suurimmaksi osaksi lahjoituksina kustantajilta mutta myös kirjailijoilta ja muilta yksityisiltä henkilöiltä. Viime vuoden kirjoja saimme lisäksi Suomen kansalliskirjastosta ja käännöksiä FILIstä. Kevään 2016 aikana lähetimme täydennyspyyntöjä kaikkiaan 172 kotimaiselle ja ulkomaiselle kustantajalle. Määrä-aikaan 7.4. mennessä myönteisesti vastasi yli 80 kustantajaa.

Lastenkirjainstituutissa
huhtikuussa 2016
Päivi Nordling