Miten lastenkirjallisuuden pitäisi näkyä kirjamessuilla?

1.11.2017


Miten lastenkirjallisuuden pitäisi näkyä kirjamessuilla?

Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja kävi Turun ja Helsingin kirjamessuilla ja Lasten kirjamessuilla ja pohti, miten lapset otetaan messuilla huomioon.

Kirjamessuilla on ihanaa! Vastaan tulee paljon tuttuja kasvoja ja kiinnostavia kirjoja. Iltapäivällä on pakko kuunnella vielä yksi keskustelu, vaikka käsissä roikkuu kirjakassien lisäksi uupuneita lapsia, jalat ovat väsyneet ja mieli pysyy virkeänä enää metrilakun voimalla. Mutta mitä kirjamessut tarjoavat lapsille? Kuinka varmistetaan, että kirjamessuilla riittää kävijöitä vielä tulevina vuosikymmeninä?

Kirjamessuilla on valtavasti potentiaalia innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Valitettavasti siitä käytetään vain pieni osa. ”Lastenkirjallisuus on maailman tärkeintä kirjallisuutta”, totesi kirjailija Timo Parvela esiintyessään Helsingin kirjamessuilla. Lastenkirjallisuus on Parvelan mukaan tärkeintä, koska ilman lastenkirjallisuutta muullakaan kirjallisuudella ei ole tulevaisuudessa lukijoita. Tänä syksynä on lehtien palstoilla kirjoitettu paljon lasten ja nuorten heikkenevästä lukutaidosta ja pohdittu keinoja lukuinnon nostamiseen koululaisten keskuudessa. Koululaiset eivät tule messuille ostamaan kirjoja. Siksi heille pitäisi olla tarjolla mieleenpainuvia kohtaamisia ja elämyksiä, jotka herättävät lukuinnon.

Lasten alueen paikka ja sisustus

Ei lapsia ole kirjamessuilla unohdettu. Sekä Turussa että Helsingissä on esiintymässä kymmeniä lasten- ja nuortenkirjailijoita. Helsingin kirjamessujen lasten aluetta on messutiedotuksen mukaan erityisesti kehitetty tänä vuonna ja kustantajat satsaavat isosti lastenkirjojen näkyvyyteen. Messuhallin takaseinää hallitsi suuri Koiramäen historia -lakana (jollainen oli esillä Turussakin) ja lasten alueen magneettina toimi kaksikerroksinen punainen Harry Potter -bussi, jonka sisällä voi kuunnella äänikirjoja. Lasten alue oli messuilla kuitenkin jälleen sijoitettu hallin takaosaan. Rauhallinen sijainti voi olla sille hyväksikin, kun paikan vain löytää. Valitettavasti lapsille suunnatun alueen esiintymispaikkoja ei ollut merkitty kunnolla. Lasten alue -kyltti oli eri värinen kuin muut lavakyltit, Tarina-teltan nimi näkyi pienellä teltan sisäpuolella ja Magia-lavan nimi oli esillä lavanäytöllä vain silloin, kun paikalla ei ollut muuta ohjelmaa. Puuha-alueellakaan ei ollut selkeää opastetta.

Helsingin kirjamessujen lasten alueella oli tarinateltta, jossa saattoi keskittyä kuuntelemaan kertomuksia, isompi tila lastenkirjailijoiden haastatteluille ja puuhanurkka, jossa pidettiin erilaisia työpajoja. Lisäksi esiintyvien kirjailijoiden lasten- ja nuortenkirjoja oli myynnissä mukava valikoima. Konsepti on hyvä, lapsiyleisölle on hyvä olla sekä toimintaa sellaisilta tekijöiltä, joilla on intoa tai taitoa toimia puuhatäteinä ja -setinä, että tilaa keskusteluille ja haastatteluille. Lisäksi tarvitaan tilaa rauhalliseen tarinankerrontaan. Kuitenkaan tila ei ollut täysin toimiva eikä kovin viihtyisä. Haastateltavien lastenkirjailijoiden ääni ei kuulunut kovin pitkälle, toisin kun kahden lähellä olevan lavan esiintyjien. Turussa lasten alueen sisustus oli onnistunut ja mikä parasta, paikalla oli kirjahylly, jossa olevia kirjoja lapset saivat vapaasti lukea. Pöytien, pienten jakkaroiden ja tyynyjen lisäksi alueella oli leikkimökki. Lasten alue oli B-hallin puolella rauhallisessa kulmassa hiukan syrjässä, mutta kuitenkin löydettävissä. Lasten alueen sijoittelu ei ole ihan helppo tehtävä, kun pitäisi päästä syrjään pahimmasta messuhälinästä, mutta alueen pitäisi löytyä helposti ja sinne pitäisi päästä lastenvaunujen kanssa.

Koululaisten ohjelmatarjontaa on, mutta löytääkö yleisö paikalle?

Torstaina ja perjantaina, kun Helsingin messut olivat koululaisia täynnä, useat lasten- ja nuortenkirjailijat puhuivat vain kouralliselle yleisöä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden lavoilla tuntui olevan toisin – kaikki tuolit täynnä koululaisia ja osa vielä innokkaana käsi pystyssä esittämässä kirjailijoille kysymyksiä esimerkiksi ahmimisikäisten kirjallisuudesta. Miksi kirjat ja koululaiset eivät kohtaa messuilla, vaikka messut olisivat mitä parhain paikka kohdata kirjailija tai useampikin? Mitä ruotsinkieliset tekevät paremmin, kun kirjailijoilla on selkeästi kirjoihin perehtynyttä lapsiyleisöä? Koulujen kirjailijavierailut ovat suosittuja ja hyvä tapa saada lapset kiinnostumaan lukemisesta. Miksi messuilla ei pystytä hyödyntämään tätä mahdollisuutta kuin murto-osassa lasten- ja nuortenkirjailijoiden esiintymisiä, vaikka kiinnostavia kirjailijoita olisi mahdollisuus tavata kerralla useitakin? Tässä kohtaa messujärjestäjien, kustantajien ja koulujen pitäisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä.

Turun kirjamessuilla oli tänä vuonna panostettu erityisesti ohjelman sisältöön myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden osalta. Ohjelmassa oli paljon houkuttelevia keskusteluja, joissa yhden kirjailijan sijaan oli mukana useampia. Tällaiset keskustelut palvelevat sekä yleisöä että kirjailijoita. Koululaiset voisivat tutustua luokassa etukäteen kirjoihin ja valmistella kysymyksiä. Näin myös useampi lasten- ja nuortenkirjailija pääsisi esiintymään messuilla siihen rajattuun aikaan, kun paikalla on koululaisyleisöä. Kaikki kirjailijat eivät voi olla esillä parhaaseen aikaan, mutta kouluikäisille kirjoittavat kirjailijat on mahdollista sijoittaa koululaisten messuvierailun aikaan ja myös tiedottaa tästä erikseen opettajille.

Vaikka messuja syytetään usein kaupallisuudesta, osallistuminen ja kohtaaminen ovat kirjamessujen erityistä antia. Siihen pitäisi luoda tilaisuus myös koululaisille. Kirja-Kallion lava on mainio esimerkki siitä, kuinka yhteistyöllä koululaisten kanssa voidaan luoda jotain uutta ja kiinnostavaa, ja saada lapset osallistumaan. Peruskoululaisten osalta se voi olla pienimuotoisempaa kuin lukiolaisten kanssa, mutta silti mahdollista. Olisi hyvä myös pohtia, kenelle eri ohjelmat on suunnattu ja tehdä asia tiettäväksi myös esiintyjille. Magia-lavalla oli vaikea tietää, suunnataanko puheenvuoro lapsille vai aikuisille. Lasten alueella voisi olla oma tila sellaisille keskusteluille, jotka kiinnostavat esimerkiksi puuhanurkassa tai tarinateltassa vierailevien lasten vanhempia, ja joita voi kuunnella samalla, kun lapset viihtyvät oman ohjelmansa parissa. Turussa näitä aikuisyleisölle suunnattuja keskusteluja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta oli sijoitettu rauhalliseen tilaan messuhallien välissä.

Lasten kirjamessut haastajana

Samaan aikaan Helsingin kirjamessujen kanssa järjestettiin Finlandia-talolla Suomen ensimmäiset Lasten kirjamessut. Moni alalla toimiva ihmettelikin, onko päällekkäinen ajankohta sattumaa vai tahallista. Joka tapauksessa lastenkirjojen omat messut ovat kommentti perinteisten kirjamessujen kaupallisuudelle ja lastenkirjallisuuden huonolle näkyvyydelle Helsingin kirjamessuilla. Harvalle kustantajalle oli mahdollista osallistua Helsingin kirjamessujen lisäksi toisille messuille, mutta asia oli ratkaistu myyntinäyttelyllä, johon halukkaat kustantajat saivat kirjojaan myyntiin. Kotimaiset lastenkirjat olivat Lasten kirjamessuilla upeasti esillä – valikoima näytti todella laajalta ja mukana oli myös hieman vanhempia kirjoja, jotka edelleen kiinnostavat lapsiyleisöä. Monia messuilla vierailleita vanhempia kotimaisen lastenkirjavalikoiman laajuus hämmästytti suuresti.

Finlandia-talo tarjosi toimivat puitteet uusille messuille. Kohtuullisen kokoisessa tilassa lapset mahtuivat temmeltävään eikä melutaso noussut väsyttäväksi, kuten isossa messuhallissa. Aikuisille oli tarjolla lastenkirjallisuutta ja lukemista koskevia keskusteluja samassa tilassa, jossa lapset saattoivat kierrellä itsekseenkin tutkimassa kirjoja tai osallistua satuhuoneen työpajoihin. Lasten kirjamessuilla olisi varmasti myös kasvupotentiaalia, jos tapahtuma ei olisi päällekkäin Helsingin kirjamessujen kanssa. Silloin kustantajat voisivat osallistua myös tähän tapahtumaan ja tulla mukaan tekemään lasten kokoisia messuja lapsille. Kaikki eivät kuitenkaan lähde lasten kanssa suurten messujen hulinaan.

Kirjamessuilla sekä Turussa että Helsingissä vierailee paljon sekä koululaisia että lapsia vanhempiensa kanssa. Pienille lapsille löytyy viikonloppuna ohjelmatarjontaa, mutta kaikki eivät tunnu sitä löytävän, vaan useimpiin ohjelmatuokioihin mahtuisi lisää yleisöä. Turussa oli tänä vuonna tarjolla myös sanataidepajoja, joihin lapset voi jättää pariksi tunniksi sanataideohjaajien valvontaan. Koululaisia oli sekä Turussa että Helsingissä ruuhkaksi asti ja muutamiin haastatteluihin riitti runsaasti yleisöä, Helsingissä mm. Tubettajan käsikirja ja Nörtti kiinnostivat monia. Valtaosa koululaisista teki heille tarkoitettuja Suunnista kirjaan -tehtäviä, joissa piti etsiä vastauksia eri messuosastoilta löytyviin kysymyksiin, jotka toki ohjaavat koululaiset etsimään tietoa kirjoista. Ehkä tämä ei kuitenkaan sytytä palavaa intoa kirjallisuutta kohtaan, jos sellaista ei ole ennalta olemassa.

Kaikille lapsille, niin koululaisille kuin vanhempien kanssa messuille tuleville, pitäisi kehittää mielenkiintoinen, toimiva ohjelmakokonaisuus alueella, jossa lapset viihtyisivät ja pääsisivät tutustumaan kirjoihin. Kirjoilla on valtavasti annettavaa lapsille, kirjailijoilla on mahdollisuus innostaa lapsia lukemaan joko kertomalla, lukemalla ääneen tai pitämällä kirjaan liittyvää puuhapajaa. Messuilla on kerrankin paikalla suuri joukko lasten- ja nuortenkirjailijoita valmiina kohtaamaan lukijansa. Tuloksena voisi olla vielä nykyistä enemmän hyviä kohtaamisia, kirjainnostusta ja näin kasvaisi joukko uusia kirjanrakastajia, tulevaisuuden kirjamessukävijöitä. Olisiko tässä mahdollista yhdistää voimat yhteisen asian taakse ja ratkaista asia niin, että se hyödyttäisi kaikkia alan toimijoita? Voisiko kirjamessuilla olla ihanaa myös lasten ja nuorten mielestä?

Toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen