Antiikin Kreikan hengessä

Antiikin Kreikka kohtaa digiajan ja Suomen talven. Anne Salovaaran novellikokoelma kertoo suomalaisten nuorten peloista, ahdistuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Toisaalta se kertoo myös vapaudesta, rakkaudesta ja ystävyydestä. Salovaara on ottanut tarinoihin aineksia Kreikan mytologiasta, esimerkiksi Odysseyksen, Afroditen ja Oidipuksen tarinoista.

Afroditen askelin -kokoelma sisältää yksitoista novellia. Päähenkilöt ovat lukioikäisiä tai parikymppisiä nuoria suomalaisia. Useissa novelleissa on synkkä tunnelma: Novellissa Kun joka päivä sataa kaverukset Miko ja Jani reissaavat ympäri Eurooppaa päämääränään Stonehenge. Mikolla on vaikeuksia elämässä, hän ajattelee kuolemaa ja sillalta hyppäämistä. Novellin Arvet päähenkilö on masentunut lukiolaistyttö, joka ei usko kenenkään muun voivan auttaa häntä. Yllättävä kohtaaminen muukalaisen kanssa muuttaa hänen elämänsä. Tarinan 99 kertaa ja enemmän päähenkilö Tommi on myös synkissä tunnelmissa tyttöystävän jätettyä hänet. Monet tarinat päättyvät kreikkalaisen tragedian tavoin onnettomasti. Joskus lopetuksissa on kosmista ironiaa – henkilö tappaa itsensä juuri ennen kuin hänen elämänsä olisi alkanut mennä paremmin.

Osa tarinoista on keveämpiä. Jäätelökesä kertoo realistisesti jäätelömyyjän arkisesta työpäivästä kuumuuden ja hankalien asiakkaiden keskellä. Tarinassa Jalanjälkipolku päähenkilö oppii näkemään maailman kauneuden ystävän avulla. Tarinassa Afroditen askelin Kreikan mytologiaa käsitellään suoraan tekstissä: parikymppinen Meeri matkustaa siskonsa kanssa Ateenaan ja alkaa tuntea selittämätöntä yhteyttä Afrodite-jumalattareen. 

Osa novelleista on suoria allegorioita kreikkalaisiin taruihin kuten Oidipuksen kohtaloon. Toisissa yhteys Kreikkaan on hienovaraisempi, eikä sitä edes välttämättä huomaisi, jos ei tietäisi tarinoiden liittyvän mytologiaan. Salovaara onkin liittänyt teoksen loppuun tiedot siitä, mihin kreikkalaiseen mytologian hahmoon mikäkin novelli liittyy.

Idea liittää antiikin tarut nykyaikaan on kiehtova ja Salovaaran kieli kaunista. Tarinoista jää silti puuttumaan jotakin. Vaikka niissä käsitellään masennuksen kaltaisia vakavia aiheita, ne jäävät pinnallisiksi eivätkä kunnolla kosketa. Useat tarinoista tuntuvat loppuvan kesken, ja lukija jää miettimään, mitä henkilöille kävi ja mitä kirjailija oikein halusi sanoa. Kokonaisuus jää myös liian hajanaiseksi; novelleista löytyy liian monenlaisia tyylejä ja aiheita. Saalistajan huulet ja pari muuta novellia sisältävät fantasian piirteitä, toiset taas ovat realistisia. Jotkut tarinat ovat selviä tragedioita, toiset kevyempiä. Joissakin tarinoissa on onnellinen loppu, toisissa onneton ja osassa loppu jää avoimeksi. Aiheet vaihtelevat kuolemasta ystävyyteen.

Novellikokoelmasta saakin luultavasti eniten irti niin, ettei lue sitä kokonaisuutena vaan lukee jokaisen novellin omana tarinanaan. Teos sopii parhaiten antiikin mytologioista ja niiden adaptaatioista kiinnostuneille nuorille lukijoille.

Emma Kaukiainen